Matkalla Puttgardeniin näimme yhden (ja ensimmäisen) juuri tapahtuneen kolarin. Puttgardenissa kävimme jossain taxfree-kaupassa ostamassa vähän tuliaisia "kun halvalla sai". Itse putiikki oli semmoinen kelluva ex-laiva jonka neljästä kerroksesta 3,5 oli täytetty juomilla. Piha oli täynnä ruotsalaisia Volvo V70:siä joiden perät laahasivat maassa, joten meidän kolme keissiä oli aika vaatimaton määrä. Nyt tietysti harmittaa, ettei tullut ostettua enemmän. Tämän jälkeen ajoimme auton lauttaan jolla matkustimme Tanskaan Rödbyhyn. Ylitys oli sen verran kallis (64€/suunta), että ihmetyttää tuo ruotsalaisten viinirallin kannattavuus, paitsi jos lautalle saa jotain kausikortteja tms.
Heti Tanskan puolella tuli taas huomattua autobaanojen ja muiden maiden teiden ero. Kun Saksassa ajaa satasta moottoritiellä se kuulostaa melun puolesta samalta kuin Tanskassa (tai Suomessa) ajaisi viittäkymppiä uudella asvaltilla. Tiet ovat myös aivan uskomattoman tasaiset täkäläisiin verrattuna. Ihmetyttää oikein miten Suomessakin osataan tehdä niin töyssyisiä teitä, maanteillä matkustaminen on sellaista jatkuvaa nypytystä. Saksan pitkät välimatkatkaan eivät häiritse liiemmin, kun turvallinen ja mukava matkavauhti on ihan eri luokkaa, eivätkä pitkätkään etäisyydet väsytä matkalaisia samalla tavalla. Siinä missä 400km tuntuu jo melkoiselta uurastukselta Suomessa, niin Saksassa sen ajaa ihan vaivatta.
Palataan vielä tähän päivään. Noin 160 kilometriä myöhemmin olimme Kööpenhaminassa. Ajoimme hotellillemme ja päätimme lähteä katselemaan kaupunkia. Hotellimme onkin taas aika erikoinen. Olisi tietysti pitänyt tajuta jo nimestä (Cabinn), että tämä on joku hyttihotelli. Kaikki huoneet ovat siis laivahyttien näköisiä kerrossänkyineen jne. No, kyllähän näissäkin aina yhden yön nukkuu ihan hyvin, mutta tämäpä on vielä Ruotsinlaivojen hyttejä huonommin suunniteltu.
Tyhmiä tanskalaisia tyhmällä torilla.
Ensinnäkin kylpyhuone on todella pieni ja erillistä suihkukoppia ei ole, vaan koko huone kastuu kun käy suihkussa. Lavuaarin hanasta tulee vettä melkoisella paineella ja todella kapeana suihkuna, joten jos pesee kädet niin paita ja housut kastuvat joka kerta lantion seudulta. Suihkun suutin on kiinteästi asennettu, eikä siitä voi suunnata mitenkään. Toinen suihkun säteistä osoittaa seinää kohti ja toinen wc-pönttöä kohti. On tuolla on sentään suihkuverho, joka tosin on metrin liian lyhyt, joten siitäkään ei oikein ole apua.
Tyhmä tanskalainen kylpyhuone.
Kahden hengen huoneessamme on siis oikealla puolella kaksi sänkyä päällekkäin ja vasemmalla yksi "extra bed". Tämä ylimääräinen vuode on ihan normaalin näköinen, paitsi että jalkopään kohdalle nurkkaan on rakennettu viistosti kiinteä pöytä, joten tuohon mahtuu nukkumaan vain jos on menettänyt toisen jalkansa polvesta alaspäin. Tämä ylimääräinen vuode oli kuitenkin jostain syystä pedattu, kun taas toisessa nukkumakelpoisessa sängyssä ei ollut vuodevaatteita lainkaan. Kaiken huipuksi hotellin slogan on "sleep cheap in luxury". Luxusta tämä ei kyllä ole nähnytkään, eikä se erityisen halpakaan ole. Tosin tämä maa on kyllä muutenkin todella kallis.
Tyhmä tanskalainen pöytäsänky.
Esimerkkinä hintatasosta kävimme äsken Burger Kingissä syömässä hampurilaisateriat, jotka maksoivat yli 10€/nuppi, vaikka olivat ihan halvimmat perusateriat. Nämä jääräpäät eivät ole edes siirtyneet euroon, vaikka kuuluvatkin EU:hun, joten kruunun kurssi saa kaiken tuntumaan vielä kalliimmalta.
Tulipa taas avauduttua, takaisin päivän tapahtumiin. Hotellin jälkeen menimme metrolla keskustaan. Tässä kohtaa pitää kyllä antaa vähän plussaa Tanskalle, metrolla matkustaminen oli todella selkeää (vain kaksi linjaa) verrattuna saksalaisiin vastineisiin. Katsoimme etukäteen jostain oppaasta, että keskustassa on Guinnessin maailmanennätysten museo ja Ripley's Believe it or not -museo. Kaameita vedätyksiä. Liput olivat kalliit eikä niissä ollut oikeastaan mitään uskomatonta tai ihmeellistä. Guinnessin puolella oli printattu jotain ennätyksiä A4:lle ja ripusteltu seinälle joidenkin kipsifiguurien ja valokuvien kera. Siitä jäi aika huono maku suuhun, kuten myös herra Ripleyn puljusta. Esillä oli paljon kipsinukkeja ja figuureja ja muuta ilmiselvää jälkituotantoa. Jos kyseinen herra on jotain oikeita aarteita löytänyt, niin ne taitavat olla jossain oikeassa museossa.
Olisi tietty pitänyt hoksata, että tämäkin oli ihan perus turistivedätys. Nurkan takana olisi ollut myös erotiikkamuseo, mutta se oli (onneksi?) jo suljettu, vaikkei ollutkaan vielä sulkemisaika.
Tämän jälkeen käveltiin vielä hiukan kaupungilla ja katsottiin katutaiteilijoita, toreja ja aukioita. Yhdellä temppuilijalla oli ohjelmanaan vaatteiden vaihto hula-vannetta pyöritellessä, kaikkea ne keksivätkin. Lopulta käppäiltiin hotellille ja varattiin huominen hotelli, Norrköpingistä. Huomiseksi on siis 500km:n annos ruotsalaista moottoritietä. Myös Sto-Hel lautta on jo varattu, se lähtee lauantaina klo 17 Tukholmasta, joten reissu päättyy siis sunnuntaina. Trippimittari sanoo nyt muistaakseni 5300km, joten se ennustamani 6000km voi olla aika lähellä totuutta.
Tanskalainen lokki, sekin oli varmasti tyhmä.
Seppo Räty oli väärässä, Tanska se vasta onkin paska maa!
//Edvin
Sijainti: Kööpenhamina, Tanska
PS. Ei meillä oikeesti ihan kurjaa ollut, teksti on osittain kieli poskessa kirjoitettu. Välillä vaan ihmetyttää tanskalaisten järjenjuoksu. Lisäksi oli pieni kulttuurishokki kun tultiin halvasta Saksasta kalliiseen Tanskaan. Ainiin ja sit toi kieli kuulostaa tosi tyhmältä puhuttuna.
VastaaPoista