Noniin, kotona ollaan. Reissu oli oikein hieno ja täytynee kirjoitella siitä vielä joku yhteenveto myöhemmin. Nyt ei oikein tiedä mistä aloittaisi kotiutumisen. Laitan tänne vielä linkin kuvagalleriaan, jahka saan käytyä kuvat läpi. Matkamittarin lopullinen lukema on 6300km ja 100m, joten tulihan sitä ajettua.
//Edvin
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Hikoiluhuoneessa Ruotsissa
Hei kaikki!
Tänään olemmekin olleet jo "melkein kotona" eli Ruotsissa. Täällä on edelleen hyvin lämmintä ja meidän hotellihuoneessa on varsin kuuma, vaikka meillä on 7 kerroksessa ikkuna selällään. Ihan kuin saunassa. Otettiin jo suurin osa vaatteistakin pois päältä eikä kylmä suihku viilentänyt kuin hetken. Ja hiki valuu...
Aamulla lähdemme kukonlaulun aikaan vierailulle Norrtäljeen. Käydään sanomassa Farfarille God Dag och Adjö, ja sitten takaisin Tukholmaan ja iltalaivalla kotiin. Johan tässä ollaankin reissailtu hetken tarpeiksi :)
Jos koko reissusta pitää jotain sanoa, niin eniten matkanteko on käynyt kyllä korvien päälle. Alppiosuudella oli niin koko ajan nousua ja laskua, että oli jatkuvasti korvat lukossa. Kävelty on kanssa aivan älyttömästi. Lisäksi yksi matkantekoon liittyvä tunne on reisien hikoilu, sillä allekirjoittanut on istunut varsin ison osan matkasta kontaktimuovilla päällystetty (eli superhiostava) karttakirja sylissä. Mutta retkikunta on edelleen ihan hyvässä sovussaa ja mahtuu saman katon alle vielä kotonakin.
Ruotsiin tullessa muuten ensimmäistä kertaa pysäytettiin rajalla :D Herr Toll halusi tietää, missä me ollaan oltu, kuinka kauan ja mitä Edvin tekee työkseen. Kun se kuuli, että tulemme alpeilta, se kysyi oltiinko me vaeltamassa ja millaista siellä oli ja oliko hauskaa. Passia tai muita papereita ei tarvinnut vieläkään näyttää. Hassua. Ehkä sitten huomenna laivaselvityksessä..
Tänään matkanteko on sujunut ihmeen kivuttomasti. Retkikunnalla oli aamulla vähän käynnistysvaikeuksia, ja liikkeelle päästiin vähän aiottua myöhemmin. Kävimme vielä aamulla katsomassa Pientä Merenneitoa (siis patsasta) ja sitten navigoimme Öresundin siltaa ja Malmöä kohti. Kööpenhaminasta päästiin ulos yllättävän kivuttomasti, vaikka liikennevaloja olikin joka kadunkulmassa. Oltiin henkisesti varauduttu, että kaupungin aamuruuhka ja ulosmenotiet ois Hampurin luokkaa (siellä kesti varmaan tunnin).
Kun toissapäivänä budjetoitiin ajomatkaa, päätettiin tulla yöksi Nörrköpingiin, kun Tukholmaan tuntui olevan tosi pitkä matka. Nyt ois kyllä oikeestaan ehditty ihan hyvin Tukholmaankin asti. Toisaaalta, jos ois varattu hotelli Tukholmasta, ois kuitenkin tullut jotain mutkia matkaan ja sitten ois taas tullut kiire. Niinhän siinä yleensä käy.
Vähän harmittaa, kun oisin vielä halunnut käydä Tanskan kansallismuseossa katsomassa eskimoita ja egyptiläisiä (faaraot jäi Berliinissä väliin). Ja sitten oisin halunnut syödä oikein hienon tanskalaisen voileivän. Mutta ei kaikkea voi saada. Pitää muistaa ne voileivät, jos vielä joskus sattuu tulemaan asiaa sille suunnalle :)
Ruotsissa muuten kaikissa matkamuistoissa seikkailee hirviä tai peikkoja. Tänään käytiin yhdessä automuseossa, joka löytyi sattumalta. Sen vieressä oli golf-kenttä, minne sai ostaa pelipalloja automaatista ja hirvipuisto. Emme oikein ymmärtäneet, mitä ihmeellistä niissä hirvissä sitten on... Kai näitä pöhköjä ruotsalaisia naapureita harmittaa, kun niillä ei ole juurikaan Lappia, että voisivat myydä porotuotteita. Automuseon lisäksi poikettiin johonkin lentokoneeseen, missä myytiin edullisia irtokarkkeja. Se ei kyllä ollut oikea lentokone, vaan rakennuttu kioski, joka näytti lentokoneelta.
Kuunneltiin muuten matkalla jotain ruotsinsuomalaisten radiokanavaa, missä jengi yritti puhua suomea ja kävi haastattelemassa vaikka mitä suomalaisia asiantuntijoita tai messuvieraita jne. Se ohjelmatarjonta oli kyllä sanoinkuvaamatonta. Niillä oli mm idolskisa-parodia, missä luokiteltiin ihmisten esityksiä Kyvyiksi tai Mokiksi. Kyseinen kanava toimi ilmeisesti yleisenä vähemmistöjen kanavana, suomi-osion jälkeen sieltä alkoi kurdinkieliset uutiset.
Nyt pitäisi varmaan mennä pikkuhiljaa nukkumaan, että jaksetaan lähteä aamulla hyvisssä ajoin liikkeelle.
-Elssi
Sijainti: Norrköping, Ruotsi
Tänään olemmekin olleet jo "melkein kotona" eli Ruotsissa. Täällä on edelleen hyvin lämmintä ja meidän hotellihuoneessa on varsin kuuma, vaikka meillä on 7 kerroksessa ikkuna selällään. Ihan kuin saunassa. Otettiin jo suurin osa vaatteistakin pois päältä eikä kylmä suihku viilentänyt kuin hetken. Ja hiki valuu...
Aamulla lähdemme kukonlaulun aikaan vierailulle Norrtäljeen. Käydään sanomassa Farfarille God Dag och Adjö, ja sitten takaisin Tukholmaan ja iltalaivalla kotiin. Johan tässä ollaankin reissailtu hetken tarpeiksi :)
Jos koko reissusta pitää jotain sanoa, niin eniten matkanteko on käynyt kyllä korvien päälle. Alppiosuudella oli niin koko ajan nousua ja laskua, että oli jatkuvasti korvat lukossa. Kävelty on kanssa aivan älyttömästi. Lisäksi yksi matkantekoon liittyvä tunne on reisien hikoilu, sillä allekirjoittanut on istunut varsin ison osan matkasta kontaktimuovilla päällystetty (eli superhiostava) karttakirja sylissä. Mutta retkikunta on edelleen ihan hyvässä sovussaa ja mahtuu saman katon alle vielä kotonakin.
Ruotsiin tullessa muuten ensimmäistä kertaa pysäytettiin rajalla :D Herr Toll halusi tietää, missä me ollaan oltu, kuinka kauan ja mitä Edvin tekee työkseen. Kun se kuuli, että tulemme alpeilta, se kysyi oltiinko me vaeltamassa ja millaista siellä oli ja oliko hauskaa. Passia tai muita papereita ei tarvinnut vieläkään näyttää. Hassua. Ehkä sitten huomenna laivaselvityksessä..
Tänään matkanteko on sujunut ihmeen kivuttomasti. Retkikunnalla oli aamulla vähän käynnistysvaikeuksia, ja liikkeelle päästiin vähän aiottua myöhemmin. Kävimme vielä aamulla katsomassa Pientä Merenneitoa (siis patsasta) ja sitten navigoimme Öresundin siltaa ja Malmöä kohti. Kööpenhaminasta päästiin ulos yllättävän kivuttomasti, vaikka liikennevaloja olikin joka kadunkulmassa. Oltiin henkisesti varauduttu, että kaupungin aamuruuhka ja ulosmenotiet ois Hampurin luokkaa (siellä kesti varmaan tunnin).
Kun toissapäivänä budjetoitiin ajomatkaa, päätettiin tulla yöksi Nörrköpingiin, kun Tukholmaan tuntui olevan tosi pitkä matka. Nyt ois kyllä oikeestaan ehditty ihan hyvin Tukholmaankin asti. Toisaaalta, jos ois varattu hotelli Tukholmasta, ois kuitenkin tullut jotain mutkia matkaan ja sitten ois taas tullut kiire. Niinhän siinä yleensä käy.
Vähän harmittaa, kun oisin vielä halunnut käydä Tanskan kansallismuseossa katsomassa eskimoita ja egyptiläisiä (faaraot jäi Berliinissä väliin). Ja sitten oisin halunnut syödä oikein hienon tanskalaisen voileivän. Mutta ei kaikkea voi saada. Pitää muistaa ne voileivät, jos vielä joskus sattuu tulemaan asiaa sille suunnalle :)
Ruotsissa muuten kaikissa matkamuistoissa seikkailee hirviä tai peikkoja. Tänään käytiin yhdessä automuseossa, joka löytyi sattumalta. Sen vieressä oli golf-kenttä, minne sai ostaa pelipalloja automaatista ja hirvipuisto. Emme oikein ymmärtäneet, mitä ihmeellistä niissä hirvissä sitten on... Kai näitä pöhköjä ruotsalaisia naapureita harmittaa, kun niillä ei ole juurikaan Lappia, että voisivat myydä porotuotteita. Automuseon lisäksi poikettiin johonkin lentokoneeseen, missä myytiin edullisia irtokarkkeja. Se ei kyllä ollut oikea lentokone, vaan rakennuttu kioski, joka näytti lentokoneelta.
Kuunneltiin muuten matkalla jotain ruotsinsuomalaisten radiokanavaa, missä jengi yritti puhua suomea ja kävi haastattelemassa vaikka mitä suomalaisia asiantuntijoita tai messuvieraita jne. Se ohjelmatarjonta oli kyllä sanoinkuvaamatonta. Niillä oli mm idolskisa-parodia, missä luokiteltiin ihmisten esityksiä Kyvyiksi tai Mokiksi. Kyseinen kanava toimi ilmeisesti yleisenä vähemmistöjen kanavana, suomi-osion jälkeen sieltä alkoi kurdinkieliset uutiset.
Nyt pitäisi varmaan mennä pikkuhiljaa nukkumaan, että jaksetaan lähteä aamulla hyvisssä ajoin liikkeelle.
-Elssi
Sijainti: Norrköping, Ruotsi
Ruotsissa ollaan.
Pitää nyt kirjoitella jotain kun motarin varrelta löytyi ravintola jossa on ilmainen langaton netti. Ollaan siis Lakanin kohdalla E4:n varrella. Täällä on ravintola-motellin vieressä myös hirvipuisto ja automuseo. Jälkimmäisessä voisi vaikka käydä, koska meillä ei ole mikään älytön kiire. Olisi kyllä voinut ajaa vaikka Tukholmaan asti, mutta pysähdytään 200km ennen sitä. //Edvin
torstai 2. heinäkuuta 2009
Tanska...
Aamulla herättyämme päätimme käydä katsastamassa jonkun hienoksi väitetyn kalastajakylän Hampurissa ennen lähtöä Tanskaan. Navigaattorin ilmoitettua olevamme perillä ympärillä näkyi pelkkää asuinaluetta. Kiertelimme vielä vähän, muttemme löytäneet kylää. Päätimme suunnata kohti Tanskaa.
Matkalla Puttgardeniin näimme yhden (ja ensimmäisen) juuri tapahtuneen kolarin. Puttgardenissa kävimme jossain taxfree-kaupassa ostamassa vähän tuliaisia "kun halvalla sai". Itse putiikki oli semmoinen kelluva ex-laiva jonka neljästä kerroksesta 3,5 oli täytetty juomilla. Piha oli täynnä ruotsalaisia Volvo V70:siä joiden perät laahasivat maassa, joten meidän kolme keissiä oli aika vaatimaton määrä. Nyt tietysti harmittaa, ettei tullut ostettua enemmän. Tämän jälkeen ajoimme auton lauttaan jolla matkustimme Tanskaan Rödbyhyn. Ylitys oli sen verran kallis (64€/suunta), että ihmetyttää tuo ruotsalaisten viinirallin kannattavuus, paitsi jos lautalle saa jotain kausikortteja tms.
Heti Tanskan puolella tuli taas huomattua autobaanojen ja muiden maiden teiden ero. Kun Saksassa ajaa satasta moottoritiellä se kuulostaa melun puolesta samalta kuin Tanskassa (tai Suomessa) ajaisi viittäkymppiä uudella asvaltilla. Tiet ovat myös aivan uskomattoman tasaiset täkäläisiin verrattuna. Ihmetyttää oikein miten Suomessakin osataan tehdä niin töyssyisiä teitä, maanteillä matkustaminen on sellaista jatkuvaa nypytystä. Saksan pitkät välimatkatkaan eivät häiritse liiemmin, kun turvallinen ja mukava matkavauhti on ihan eri luokkaa, eivätkä pitkätkään etäisyydet väsytä matkalaisia samalla tavalla. Siinä missä 400km tuntuu jo melkoiselta uurastukselta Suomessa, niin Saksassa sen ajaa ihan vaivatta.
Palataan vielä tähän päivään. Noin 160 kilometriä myöhemmin olimme Kööpenhaminassa. Ajoimme hotellillemme ja päätimme lähteä katselemaan kaupunkia. Hotellimme onkin taas aika erikoinen. Olisi tietysti pitänyt tajuta jo nimestä (Cabinn), että tämä on joku hyttihotelli. Kaikki huoneet ovat siis laivahyttien näköisiä kerrossänkyineen jne. No, kyllähän näissäkin aina yhden yön nukkuu ihan hyvin, mutta tämäpä on vielä Ruotsinlaivojen hyttejä huonommin suunniteltu.
Tyhmiä tanskalaisia tyhmällä torilla.
Ensinnäkin kylpyhuone on todella pieni ja erillistä suihkukoppia ei ole, vaan koko huone kastuu kun käy suihkussa. Lavuaarin hanasta tulee vettä melkoisella paineella ja todella kapeana suihkuna, joten jos pesee kädet niin paita ja housut kastuvat joka kerta lantion seudulta. Suihkun suutin on kiinteästi asennettu, eikä siitä voi suunnata mitenkään. Toinen suihkun säteistä osoittaa seinää kohti ja toinen wc-pönttöä kohti. On tuolla on sentään suihkuverho, joka tosin on metrin liian lyhyt, joten siitäkään ei oikein ole apua.
Tyhmä tanskalainen kylpyhuone.
Kahden hengen huoneessamme on siis oikealla puolella kaksi sänkyä päällekkäin ja vasemmalla yksi "extra bed". Tämä ylimääräinen vuode on ihan normaalin näköinen, paitsi että jalkopään kohdalle nurkkaan on rakennettu viistosti kiinteä pöytä, joten tuohon mahtuu nukkumaan vain jos on menettänyt toisen jalkansa polvesta alaspäin. Tämä ylimääräinen vuode oli kuitenkin jostain syystä pedattu, kun taas toisessa nukkumakelpoisessa sängyssä ei ollut vuodevaatteita lainkaan. Kaiken huipuksi hotellin slogan on "sleep cheap in luxury". Luxusta tämä ei kyllä ole nähnytkään, eikä se erityisen halpakaan ole. Tosin tämä maa on kyllä muutenkin todella kallis.
Tyhmä tanskalainen pöytäsänky.
Esimerkkinä hintatasosta kävimme äsken Burger Kingissä syömässä hampurilaisateriat, jotka maksoivat yli 10€/nuppi, vaikka olivat ihan halvimmat perusateriat. Nämä jääräpäät eivät ole edes siirtyneet euroon, vaikka kuuluvatkin EU:hun, joten kruunun kurssi saa kaiken tuntumaan vielä kalliimmalta.
Tulipa taas avauduttua, takaisin päivän tapahtumiin. Hotellin jälkeen menimme metrolla keskustaan. Tässä kohtaa pitää kyllä antaa vähän plussaa Tanskalle, metrolla matkustaminen oli todella selkeää (vain kaksi linjaa) verrattuna saksalaisiin vastineisiin. Katsoimme etukäteen jostain oppaasta, että keskustassa on Guinnessin maailmanennätysten museo ja Ripley's Believe it or not -museo. Kaameita vedätyksiä. Liput olivat kalliit eikä niissä ollut oikeastaan mitään uskomatonta tai ihmeellistä. Guinnessin puolella oli printattu jotain ennätyksiä A4:lle ja ripusteltu seinälle joidenkin kipsifiguurien ja valokuvien kera. Siitä jäi aika huono maku suuhun, kuten myös herra Ripleyn puljusta. Esillä oli paljon kipsinukkeja ja figuureja ja muuta ilmiselvää jälkituotantoa. Jos kyseinen herra on jotain oikeita aarteita löytänyt, niin ne taitavat olla jossain oikeassa museossa.
Olisi tietty pitänyt hoksata, että tämäkin oli ihan perus turistivedätys. Nurkan takana olisi ollut myös erotiikkamuseo, mutta se oli (onneksi?) jo suljettu, vaikkei ollutkaan vielä sulkemisaika.
Tämän jälkeen käveltiin vielä hiukan kaupungilla ja katsottiin katutaiteilijoita, toreja ja aukioita. Yhdellä temppuilijalla oli ohjelmanaan vaatteiden vaihto hula-vannetta pyöritellessä, kaikkea ne keksivätkin. Lopulta käppäiltiin hotellille ja varattiin huominen hotelli, Norrköpingistä. Huomiseksi on siis 500km:n annos ruotsalaista moottoritietä. Myös Sto-Hel lautta on jo varattu, se lähtee lauantaina klo 17 Tukholmasta, joten reissu päättyy siis sunnuntaina. Trippimittari sanoo nyt muistaakseni 5300km, joten se ennustamani 6000km voi olla aika lähellä totuutta.
Tanskalainen lokki, sekin oli varmasti tyhmä.
Seppo Räty oli väärässä, Tanska se vasta onkin paska maa!
//Edvin
Sijainti: Kööpenhamina, Tanska
Matkalla Puttgardeniin näimme yhden (ja ensimmäisen) juuri tapahtuneen kolarin. Puttgardenissa kävimme jossain taxfree-kaupassa ostamassa vähän tuliaisia "kun halvalla sai". Itse putiikki oli semmoinen kelluva ex-laiva jonka neljästä kerroksesta 3,5 oli täytetty juomilla. Piha oli täynnä ruotsalaisia Volvo V70:siä joiden perät laahasivat maassa, joten meidän kolme keissiä oli aika vaatimaton määrä. Nyt tietysti harmittaa, ettei tullut ostettua enemmän. Tämän jälkeen ajoimme auton lauttaan jolla matkustimme Tanskaan Rödbyhyn. Ylitys oli sen verran kallis (64€/suunta), että ihmetyttää tuo ruotsalaisten viinirallin kannattavuus, paitsi jos lautalle saa jotain kausikortteja tms.
Heti Tanskan puolella tuli taas huomattua autobaanojen ja muiden maiden teiden ero. Kun Saksassa ajaa satasta moottoritiellä se kuulostaa melun puolesta samalta kuin Tanskassa (tai Suomessa) ajaisi viittäkymppiä uudella asvaltilla. Tiet ovat myös aivan uskomattoman tasaiset täkäläisiin verrattuna. Ihmetyttää oikein miten Suomessakin osataan tehdä niin töyssyisiä teitä, maanteillä matkustaminen on sellaista jatkuvaa nypytystä. Saksan pitkät välimatkatkaan eivät häiritse liiemmin, kun turvallinen ja mukava matkavauhti on ihan eri luokkaa, eivätkä pitkätkään etäisyydet väsytä matkalaisia samalla tavalla. Siinä missä 400km tuntuu jo melkoiselta uurastukselta Suomessa, niin Saksassa sen ajaa ihan vaivatta.
Palataan vielä tähän päivään. Noin 160 kilometriä myöhemmin olimme Kööpenhaminassa. Ajoimme hotellillemme ja päätimme lähteä katselemaan kaupunkia. Hotellimme onkin taas aika erikoinen. Olisi tietysti pitänyt tajuta jo nimestä (Cabinn), että tämä on joku hyttihotelli. Kaikki huoneet ovat siis laivahyttien näköisiä kerrossänkyineen jne. No, kyllähän näissäkin aina yhden yön nukkuu ihan hyvin, mutta tämäpä on vielä Ruotsinlaivojen hyttejä huonommin suunniteltu.
Tyhmiä tanskalaisia tyhmällä torilla.
Ensinnäkin kylpyhuone on todella pieni ja erillistä suihkukoppia ei ole, vaan koko huone kastuu kun käy suihkussa. Lavuaarin hanasta tulee vettä melkoisella paineella ja todella kapeana suihkuna, joten jos pesee kädet niin paita ja housut kastuvat joka kerta lantion seudulta. Suihkun suutin on kiinteästi asennettu, eikä siitä voi suunnata mitenkään. Toinen suihkun säteistä osoittaa seinää kohti ja toinen wc-pönttöä kohti. On tuolla on sentään suihkuverho, joka tosin on metrin liian lyhyt, joten siitäkään ei oikein ole apua.
Tyhmä tanskalainen kylpyhuone.
Kahden hengen huoneessamme on siis oikealla puolella kaksi sänkyä päällekkäin ja vasemmalla yksi "extra bed". Tämä ylimääräinen vuode on ihan normaalin näköinen, paitsi että jalkopään kohdalle nurkkaan on rakennettu viistosti kiinteä pöytä, joten tuohon mahtuu nukkumaan vain jos on menettänyt toisen jalkansa polvesta alaspäin. Tämä ylimääräinen vuode oli kuitenkin jostain syystä pedattu, kun taas toisessa nukkumakelpoisessa sängyssä ei ollut vuodevaatteita lainkaan. Kaiken huipuksi hotellin slogan on "sleep cheap in luxury". Luxusta tämä ei kyllä ole nähnytkään, eikä se erityisen halpakaan ole. Tosin tämä maa on kyllä muutenkin todella kallis.
Tyhmä tanskalainen pöytäsänky.
Esimerkkinä hintatasosta kävimme äsken Burger Kingissä syömässä hampurilaisateriat, jotka maksoivat yli 10€/nuppi, vaikka olivat ihan halvimmat perusateriat. Nämä jääräpäät eivät ole edes siirtyneet euroon, vaikka kuuluvatkin EU:hun, joten kruunun kurssi saa kaiken tuntumaan vielä kalliimmalta.
Tulipa taas avauduttua, takaisin päivän tapahtumiin. Hotellin jälkeen menimme metrolla keskustaan. Tässä kohtaa pitää kyllä antaa vähän plussaa Tanskalle, metrolla matkustaminen oli todella selkeää (vain kaksi linjaa) verrattuna saksalaisiin vastineisiin. Katsoimme etukäteen jostain oppaasta, että keskustassa on Guinnessin maailmanennätysten museo ja Ripley's Believe it or not -museo. Kaameita vedätyksiä. Liput olivat kalliit eikä niissä ollut oikeastaan mitään uskomatonta tai ihmeellistä. Guinnessin puolella oli printattu jotain ennätyksiä A4:lle ja ripusteltu seinälle joidenkin kipsifiguurien ja valokuvien kera. Siitä jäi aika huono maku suuhun, kuten myös herra Ripleyn puljusta. Esillä oli paljon kipsinukkeja ja figuureja ja muuta ilmiselvää jälkituotantoa. Jos kyseinen herra on jotain oikeita aarteita löytänyt, niin ne taitavat olla jossain oikeassa museossa.
Olisi tietty pitänyt hoksata, että tämäkin oli ihan perus turistivedätys. Nurkan takana olisi ollut myös erotiikkamuseo, mutta se oli (onneksi?) jo suljettu, vaikkei ollutkaan vielä sulkemisaika.
Tämän jälkeen käveltiin vielä hiukan kaupungilla ja katsottiin katutaiteilijoita, toreja ja aukioita. Yhdellä temppuilijalla oli ohjelmanaan vaatteiden vaihto hula-vannetta pyöritellessä, kaikkea ne keksivätkin. Lopulta käppäiltiin hotellille ja varattiin huominen hotelli, Norrköpingistä. Huomiseksi on siis 500km:n annos ruotsalaista moottoritietä. Myös Sto-Hel lautta on jo varattu, se lähtee lauantaina klo 17 Tukholmasta, joten reissu päättyy siis sunnuntaina. Trippimittari sanoo nyt muistaakseni 5300km, joten se ennustamani 6000km voi olla aika lähellä totuutta.
Tanskalainen lokki, sekin oli varmasti tyhmä.
Seppo Räty oli väärässä, Tanska se vasta onkin paska maa!
//Edvin
Sijainti: Kööpenhamina, Tanska
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Elukoita ja Hampuri
Tänään suuntasimme ensi töiksemme Berliinin eläintarhaan. Itse en ollut erityisen innostunut eläintarhasta, koska kävin jo kotona tarhan nettisivulla, eikä siellä vaikuttanut olevan mitään uutta ja ihmeellistä. Edvin kuitenkin halusi eläintarhaan joten päätimme sitten pistäytyä siellä ennen Hampuriin lähtöä. Eläintarhaan saavuttuamme selvisi kuitenkin, että siellähän onkin vaikka mitä. Muun muassa sarvikuono, jota menimme varta vasten katsomaan Kolmårdeniin 2 vuotta sitten, mutta äkillisen kaatosateen vuoksi se jäi silloin näkemättä. Yllättäen eläintarhasta löytyi myös jättiläispanda, gorilloja, mangusteja, virtahepoja, musta pantteri jne.
Kauan kaivatut sarvikuonot!
Virtahevot levolla.
Ensimmäiseksi menimme katsomaan kuuluisaa jääkarhua Knutia, koska sillä piti olla ruokinta-aika. Knut oli yllättävän pirteä, ja leikki innokkaasti puolityhjällä koripallollaan. Myös muut eläimet olivat enimmäkseen aktiivisia, kissaeläimetkin leijonia lukuunottamatta olivat liikkeellä. Apinoilla vasta olikin vauhti päällä. Yksi apina oli löytänyt jostakin kymmenen sentin pituisen ruuvin, ja siitä riitti ihmettelemistä. Gorillat olivat aluksi hieman passiivisia. Ne istuivat kukin omassa nurkassaan ja tuijottivat otsat rypyssä eteensä. Lopulta isoin gorilla lähti hiiiiiiitaasti liikkeelle, kömpi lähelle lasin reunaa, kääntyi selin ja pissasi. Se oli selvästi kypsä eläintarhaoloihin... Onneksi gorilloille tuotiin ruokaa, niin ne lähtivät tyylikkäästi kiipeilemään ympäri häkkiään.
Knut heittää koripallon pois.
Apina ihastelee ruuvia.
Tympääntyneen näköinen gorilla.
Eläintarhassa oli myös hieno yöeläintalo, mihin oli lavastettu, että päivällä on yö ja yöllä päivä. Siellä pääsi seuraamaan touhuissaan kaikenlaisia eläimiä, jotka normaalisti vain nukkuvat päivisin. Näistä elukoista ei vaan saanut kunnon kuvia, koska siellä ei saanut kuvata salamalla.
Eläintarhan jälkeen huristelimme 300km tänne Hampuriin. Hotellimme on aika kaukana keskustasta, mutta jätimme auton hotellille ja lähdimme junalla keskustaa ihmettelemään. Ostimme hieman vaatteita alennusmyynnistä ja ihmettelimme vanhan kaupungin ympäristöä. Kaupunki oli ihan hieno, mutta ei nuo isot hienot talot, kirkot ja aukiot enää oikein säväytä kun olemme nähneet näitä keski-euroopan kaupunkeja jo muutamia viime aikoina. Raatihuoneen torilla oli tusinoittain viini/makkaraterasseja, elävää musiikkia ja kova tungos. Söimme bratwurst-hodarin, juustonuudeleita ja juustopatonkia. Seikkailtuamme hieman väärällä junalla pääsimme takaisin hotellillemme.
Torimaisemaa.
Huomisen ohjelmassa olisi siirtyminen Kööpenhaminaan, saa nähdä kauanko siinä menee.
- Elssi & Edvin
Sijainti: Hampuri, Saksa
Kauan kaivatut sarvikuonot!
Virtahevot levolla.
Ensimmäiseksi menimme katsomaan kuuluisaa jääkarhua Knutia, koska sillä piti olla ruokinta-aika. Knut oli yllättävän pirteä, ja leikki innokkaasti puolityhjällä koripallollaan. Myös muut eläimet olivat enimmäkseen aktiivisia, kissaeläimetkin leijonia lukuunottamatta olivat liikkeellä. Apinoilla vasta olikin vauhti päällä. Yksi apina oli löytänyt jostakin kymmenen sentin pituisen ruuvin, ja siitä riitti ihmettelemistä. Gorillat olivat aluksi hieman passiivisia. Ne istuivat kukin omassa nurkassaan ja tuijottivat otsat rypyssä eteensä. Lopulta isoin gorilla lähti hiiiiiiitaasti liikkeelle, kömpi lähelle lasin reunaa, kääntyi selin ja pissasi. Se oli selvästi kypsä eläintarhaoloihin... Onneksi gorilloille tuotiin ruokaa, niin ne lähtivät tyylikkäästi kiipeilemään ympäri häkkiään.
Knut heittää koripallon pois.
Apina ihastelee ruuvia.
Tympääntyneen näköinen gorilla.
Eläintarhassa oli myös hieno yöeläintalo, mihin oli lavastettu, että päivällä on yö ja yöllä päivä. Siellä pääsi seuraamaan touhuissaan kaikenlaisia eläimiä, jotka normaalisti vain nukkuvat päivisin. Näistä elukoista ei vaan saanut kunnon kuvia, koska siellä ei saanut kuvata salamalla.
Eläintarhan jälkeen huristelimme 300km tänne Hampuriin. Hotellimme on aika kaukana keskustasta, mutta jätimme auton hotellille ja lähdimme junalla keskustaa ihmettelemään. Ostimme hieman vaatteita alennusmyynnistä ja ihmettelimme vanhan kaupungin ympäristöä. Kaupunki oli ihan hieno, mutta ei nuo isot hienot talot, kirkot ja aukiot enää oikein säväytä kun olemme nähneet näitä keski-euroopan kaupunkeja jo muutamia viime aikoina. Raatihuoneen torilla oli tusinoittain viini/makkaraterasseja, elävää musiikkia ja kova tungos. Söimme bratwurst-hodarin, juustonuudeleita ja juustopatonkia. Seikkailtuamme hieman väärällä junalla pääsimme takaisin hotellillemme.
Torimaisemaa.
Huomisen ohjelmassa olisi siirtyminen Kööpenhaminaan, saa nähdä kauanko siinä menee.
- Elssi & Edvin
Sijainti: Hampuri, Saksa
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Berliini, osa 2
Terveisiä sateisesta Berliinistä!
Sade ja ukonilma alkoi tosin juuri hetki sitten. Muuten tänään onkin sitten ollut todella kaunis ja kuuma päivä. Aamulla herättyämme ostimme metroasemalta päiväliput ja matkustimme luonnonhistorialliseen museeon. Museo oli melko kattava ja siellä meni pari tuntia aika helposti. Museossa oli erityisen hieno dinosaurusnäyttely. Siellä oli koottuna muistaakseni seitsemän eri dinosauruksen luurangot. Yksi niistä oli semmoinen iso kasvissyöjä jolla on todella pitkä kaula, Brachiosaurus tms. Kyseinen luuranko on maailman korkein kasattu luuranko (siellä oli ihan Guinnessin todistus). Luurankojen lisäksi siellä oli täytettyjä eläimiä, paljon erikoisia kiviä, Darwin-näyttely yms.
Isoista dinoista oli hiukan vaikeaa saada kuvaa, niin että ne mahtuvat kokonaan kuvaan.
Yksi museon jännistä kivistä.
Tämän museon jälkeen lähdimme katsomaan tekniikan museota. Tämä museo oli periaatteessa ihan hieno, mutta siellä oli aivan valtavan kuuma ja sisällöltään se muistutti hyvin pitkälti Münchenin tekniikan museota, joten jätimme museon tutkimisen kesken. Siellä oli niin tuskaisellisen kuuma ja juomavarastokin oli juuri päässyt ehtymään, joten lähdimme sitten syömään. Maukkaan lounaan jälkeen päätimme lähteä katsomaan egyptiläistä museota. Hetken etsittyämme museota löysimme sen osoitteesta jonkun trendikkään taidemuseon. Egyptiläiset olivat ilmeisesti muuttaneet muualle, tai sitten se oli vain joku tilapäinen näyttely.
Joku omituinen härveli tekniikan museossa.
Hiukan pettyneinä otimme määränpääksi Saksan historian museon. Tämä museo oli siitä hyvä, että siellä oli todella tehokas ilmastointi. Sääli, että meillä oli vain tunti aikaa tutkia sitä ennen sulkemisaikaa. Tässä ajassa ehdimme käydä läpi vuodet 1919-1989 ja nekin melko pikaisesti. Siellä kävi ilmi miten Hitler pääsi valtaan ja mitä kaikkea natsit tekivätkään. Myös itä- ja länsi-saksaa käsiteltiin kovasti. Se on muutenkin ollut kovasti esillä kaikkialla, kun muurin kaatumisesta on nyt 20 vuotta. Lähes jokaisella aukiolla on jonkinsortin infotauluja ja kuvia aiheesta.
Hmm, ilma on näköjään muuttunut sateesta jonkinsortin myrskyksi, tai siltä se ainakin näyttää täältä kahdeksannesta kerroksesta hotellihuoneemme ikkunasta katsottuna. Vesi menee ihan vakaasuoraan ja vauhdilla tuosta ikkunan ohi. Onneksi tultiin ajoissa takaisin hotellille.
Tämänkin museon mentyä kiinni päätimme lähteä katsomaan Checkpoint Charlieta, kuuluisaa rajanylityspaikkaa. Muurista ei ollut enää jälkeäkään, mutta keskellä tietä nökötti joku vartiokoppi, sekä joku itäsaksalaiseen poliisipukuun pukeutunut nainen, jonka kanssa vieressä sai ottaa kuvia maksusta. Alueella oli myös paljon intialaisia ja muita itämaisia heppuja myymässä "melkein aitoa" neuvostoliittolaiskamaa (karvalakkeja, lippuja yms). Charlien jälkeen tallustimme Potsdamer platzille, jossa olikin vain isoja suuryritysten pilvenpiirtäjiä (jonkun oppaan mukaan siellä piti olla kauppoja yms, "uusi keskusta"). Sieltä oli enää lyhyt matka Brandenburgin portille. Se oli ihan hieno, mutta aika turistirysä sekin. Siinä se päivä sitten menikin.
Checkpoint Charlie.
Saksan kolikoistakin tuttu Brandenburgin portti.
Taustalla pätkä muuria joka on rauhoitettu aidalla kun ihmiset käyvät muuten rapsuttamassa sitä mukaan matkamuistona.
Huomenna käydään heti aamusta Berliinin eläintarhassa ja sitten lähdemmekin Hampuriin. Sinne ei ole kuin 300km, joten ehdimme varmasti katsoa kaupungin pakolliset nähtävyydet ennen nukkumaanmenoa. Ylihuomenna olisi sitten tarkoitus yöpyä Kööpenhaminassa.
//Edvin
Sade ja ukonilma alkoi tosin juuri hetki sitten. Muuten tänään onkin sitten ollut todella kaunis ja kuuma päivä. Aamulla herättyämme ostimme metroasemalta päiväliput ja matkustimme luonnonhistorialliseen museeon. Museo oli melko kattava ja siellä meni pari tuntia aika helposti. Museossa oli erityisen hieno dinosaurusnäyttely. Siellä oli koottuna muistaakseni seitsemän eri dinosauruksen luurangot. Yksi niistä oli semmoinen iso kasvissyöjä jolla on todella pitkä kaula, Brachiosaurus tms. Kyseinen luuranko on maailman korkein kasattu luuranko (siellä oli ihan Guinnessin todistus). Luurankojen lisäksi siellä oli täytettyjä eläimiä, paljon erikoisia kiviä, Darwin-näyttely yms.
Isoista dinoista oli hiukan vaikeaa saada kuvaa, niin että ne mahtuvat kokonaan kuvaan.
Yksi museon jännistä kivistä.
Tämän museon jälkeen lähdimme katsomaan tekniikan museota. Tämä museo oli periaatteessa ihan hieno, mutta siellä oli aivan valtavan kuuma ja sisällöltään se muistutti hyvin pitkälti Münchenin tekniikan museota, joten jätimme museon tutkimisen kesken. Siellä oli niin tuskaisellisen kuuma ja juomavarastokin oli juuri päässyt ehtymään, joten lähdimme sitten syömään. Maukkaan lounaan jälkeen päätimme lähteä katsomaan egyptiläistä museota. Hetken etsittyämme museota löysimme sen osoitteesta jonkun trendikkään taidemuseon. Egyptiläiset olivat ilmeisesti muuttaneet muualle, tai sitten se oli vain joku tilapäinen näyttely.
Joku omituinen härveli tekniikan museossa.
Hiukan pettyneinä otimme määränpääksi Saksan historian museon. Tämä museo oli siitä hyvä, että siellä oli todella tehokas ilmastointi. Sääli, että meillä oli vain tunti aikaa tutkia sitä ennen sulkemisaikaa. Tässä ajassa ehdimme käydä läpi vuodet 1919-1989 ja nekin melko pikaisesti. Siellä kävi ilmi miten Hitler pääsi valtaan ja mitä kaikkea natsit tekivätkään. Myös itä- ja länsi-saksaa käsiteltiin kovasti. Se on muutenkin ollut kovasti esillä kaikkialla, kun muurin kaatumisesta on nyt 20 vuotta. Lähes jokaisella aukiolla on jonkinsortin infotauluja ja kuvia aiheesta.
Hmm, ilma on näköjään muuttunut sateesta jonkinsortin myrskyksi, tai siltä se ainakin näyttää täältä kahdeksannesta kerroksesta hotellihuoneemme ikkunasta katsottuna. Vesi menee ihan vakaasuoraan ja vauhdilla tuosta ikkunan ohi. Onneksi tultiin ajoissa takaisin hotellille.
Tämänkin museon mentyä kiinni päätimme lähteä katsomaan Checkpoint Charlieta, kuuluisaa rajanylityspaikkaa. Muurista ei ollut enää jälkeäkään, mutta keskellä tietä nökötti joku vartiokoppi, sekä joku itäsaksalaiseen poliisipukuun pukeutunut nainen, jonka kanssa vieressä sai ottaa kuvia maksusta. Alueella oli myös paljon intialaisia ja muita itämaisia heppuja myymässä "melkein aitoa" neuvostoliittolaiskamaa (karvalakkeja, lippuja yms). Charlien jälkeen tallustimme Potsdamer platzille, jossa olikin vain isoja suuryritysten pilvenpiirtäjiä (jonkun oppaan mukaan siellä piti olla kauppoja yms, "uusi keskusta"). Sieltä oli enää lyhyt matka Brandenburgin portille. Se oli ihan hieno, mutta aika turistirysä sekin. Siinä se päivä sitten menikin.
Checkpoint Charlie.
Saksan kolikoistakin tuttu Brandenburgin portti.
Taustalla pätkä muuria joka on rauhoitettu aidalla kun ihmiset käyvät muuten rapsuttamassa sitä mukaan matkamuistona.
Huomenna käydään heti aamusta Berliinin eläintarhassa ja sitten lähdemmekin Hampuriin. Sinne ei ole kuin 300km, joten ehdimme varmasti katsoa kaupungin pakolliset nähtävyydet ennen nukkumaanmenoa. Ylihuomenna olisi sitten tarkoitus yöpyä Kööpenhaminassa.
//Edvin
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Berliini, osa 1
Tänään on ollut matkustuspäivä. Olemme ajaneet reilut 600 km Kölnistä Berliiniin. Aioimme poiketa matkalla jossakin luolassa (joita Luoteis-Saksassa näyttää piisaavan). Ensimmäinen luola oli sijoitettu jännästi jonkun kylän ihan keskustaan. Siellä olikin jonossa joukkio alakoululaisia valmiina luolakäyntiin pyöräilykypärät päissään. Meille kumminkin ilmoitettiin, että seuraava opaskierros lähtee reilun puolentoista tunnin kuluttua, eikä luolaa voi tutkia omatoimisesti tai koululuokan mukana.
Yritimme etsiä auton navigaattorista jonkun muun reitillemme osuvan luolan. yksi oli (saksalaiseen tapaan) suljettu maanantaisin ja toiseen pääsi vain tilauksesta. Pari muuta luolaa oli sen verran sivussa, ettemme viitsineet lähteä katsomaan sattuisivatko ne mahdollisesti olemaan auki virallisesta Ruhetagista (suom. rauhapäivä -vapaapäivä) huolimatta. Sitten päätimme luovuttaa. On se kumma, miten luolassa käyminen voi olla täällä hankalaa, vaikka luulisi luontokohteiden olevan aina auki.
Saksassa on muuten paljon tuulivoimaloita. Ne on rakennettu ryppäisiin, mutta yleensä aina osa ko ryppäässä olevista voimaloista ei ole päällä. En sitten tiedä, miksi ne on laitettu niin lähekkäin, jos tuulta ei riitä kaikille vai eikö niitä pidetä kunnolla kunnossa, kun niitä on kokoajan pois käytöstä. Siinä on sitten jollekin tyypille mukava duuni, kun se ajelee ympäri Saksaa aamuisin laittamassa "tänään rauhapäivä" -laput niille torneille, jotka ei sinä päivänä ole päällä.
Kuulimme pari päivää sitten, että Michael Jakson on kuollut. Juuri tätä edeltävänä päivänä ajoimme hänen patsaansa ohi Geneva-järvellä. Olisi vissiin pitänyt pysähtyä ottamaan siitä pari valokuvaa, ne voisivat nyt olla suuressa huudossa. Uutisissa ainakin sanottiin, että Jacksonin levyt ovat loppuneet monista kaupoista kokonaan. Eilen Kölnissä näimme mm Michael Jaksoniksi pukeutuneen elävän patsaan ja toiselle puolelle toria oli kasattu alttari, missä poltettiin kynttilöitä ja soitettiin Jacksonin levyjä. Lisäksi torin laidalla nökötti katusoittaja, joka soitti Jacksonin kappaleita. Sen lisäksi oli toinen katusoittaja, joka soitti nokkahuilua. Tai oikeestaan se vaan puhalteli siitä paria erilaista ääntä, mutta oli kovasti soittavinaan.
Tänään asumme entisessä Länsi-Berliinissä. Katsoimme jo kartasta, missä muuri on ollut ja kävimme vapaalla vierailulla itäpuolella. Koska täällä on, kuten sanottu, suurin osa paikoista maanantaisin kiinni, vierailimme tänään ainoastaan DDR-museossa ja katselimme kesäalennusmyyntejä. Eläintarha olisi ollut tänään auki, mutta tulimme sitä ajatellen liian myöhään. Täällä myydään muuten joka paikassa spray-maalilla maalattuja betoni- ja kivipaloja, joiden sanotaan olevan Berliinin muurin palasia. Tiedä häntä.
Huomenna lähdemme museokierrokselle ja menemme katsomaan muuria jota ei enää ole. Tuntuu tyhmältä mennä katsomaan sellaista, jota ei ole, mutta menemme kuitenkin :) samalla reissulla yritän löytää puukorukaupan, jollaisen näin Kölnissä, mutta se oli kiinni. Täälläkin pitäis olla sellainen. Samaten Helsingissä. Valitettavasti olen kumminkin unohtanut, mikä ihme sen kaupan nimi oli, joten yritys on varmaan melko tuhoon tuomittu.
Saksalaisia sanotaan monesti supertäsmällisiksi ja säntillisiksi. Täsmällisyys pitääkin enimmäkseen paikkansa. Olemme kuitenkin huomanneet, että sen kääntöpuolena he ovat hemmetin kärsimätöntä porukkaa. Kaiken pitäisi tapahtua justiinsa sillä minuutilla kun on odotettu. Esimerkiksi Legolandissa 4d-näytös pääsi syystä tai toisesta alkamaan reilut 5 min myöhässä ja saksalaiset karjuivat ja kiljuivat siellä minkä ehtivät. Tai jos kaupassa on normaalia pitemmät kassajonot, niin porukka ei jaksa odottaa vuoroaan, vaan monet ryhtyvät sumeilematta etuilemaan jonossa.
- Elssi
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Rata-ajoa ja Kölnin ihmettelyä
Tere,
Tänään olemme siis käyneet Nürburgring-kilparadalla sekä tutustuneet Kölniin. Lähdimme aamulla heti kusetusaamupalan jälkeen (ei sisältänyt puoliakaan mitä piti, hotellista jäi muutenkin huono fiilis) kohti Nürburgringin kilparataa. Kyseinen rata on maailman pisimpiä (yksi kierros on reilu 20km pitkä) ja vaikeimpia kilparatoja ja sitä kutsutaankin saksaksi Grüne Hölleksi (vihreä helvetti).
Sunnuntaisin radalla on Touristenfahrt, eli se on avoin kaikille. Yksi kierros omalla autolla maksaa 22€, mutta paljon ajaville on olemassa myös kausikortteja yms. Kyseinen rata houkuttelee paljon auto- ja mp-hulluja ympäri maailmaa ja niinpä näimme siellä suurimman suomalaisryhmittymän, mihin olemme tällä matkalla törmänneet. Erikoisia autoja riitti siihen malliin, että joku "perus" Porsche tai Ferrari ei jaksanut montaa sekuntia kiinnostaa. Varikolla olivat myös kummatkin BMW Ring Taxit, joihin on unelmana joskus päästä kyytiin. Kyseessä on siis BMW:n järjestämä elämyskyyti radan ympäri taitavan kuljettajan ja BMW M5:n kyydissä. Kyseinen kyyti on niin suosittu, että se pitää varata n. vuotta etukäteen ja maksaakin useamman satasen. Peruutuspaikkojakin tulee tietysti joskus, mutta nyt ei ollut sellaista onnea. Yleensä jos tuonne onnistuu saamaan ajan, niin sitten pidetään siitä kynsin ja hampain kiinni.
Kuvassa Ring Taxit ja kuuluisa taksinkuljettaja Sabine Schmidt, joka mm. juontaa myös saksalaista autoiluohjelmaa.
Tämä hurjan näköinen vekotin on moottoripyörävalmistaja KTM:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa automalli, X-Bow.
Kun tulimme radalle, niin se oli juuri mennyt tilapäisesti kiinni (kai siellä oli joku onnettomuus tjsp.) joten ehdimme hyvin kierrellä varikkoaluetta ja ottaa kuvia. Hetken päästä tuli kuulutus, että rata on taas auki ja kaikki ryntäsivät ajopeleilleen, minä mukaanlukien. Ajoin radalla vain yhden kierroksen, koska halusin sääliä hieman matkailuautoamme. Tällä radalla ajaminen oli periaatteessa hauskaa, mutta ihan täysin siitä ei voinut ensikertailaisena nauttia, kun piti koko ajan olla hyvin varuillaan. Takaa tuli jatkuvasti paljon nopeampia autoja ja pyöriä, joten lähes koko kierros tuli ajeltua radan oikeata reunaa. Kivaa se kuitenkin oli ja olisi hauskaa tulla tänne joskus ajamaan ihan kunnolla.
Olemme todistettavasti käyneet Ringillä.
Ratavisiitin jälkeen päätimme lähteä Kölniin. Saavuttuamme hotelliin jätimme kamat tänne ja jalkauduimme kaupunkia ihmettelemään. Ensimmäinen pysähdys oli hotellin vieressä sijaitseva Lindtin suklaamuseo. Mitään uutta tuolta ei oikeastaan irronnut koska kävimme jo Interlakenissa suklaamuseossa. Se hauska puoli tuossa kuitenkin oli, että näki miten suklaa etenee liukuhihnalla suklaamössöstä käärepapereihin. Läpinäkyvissä muovikopeissa olevat liukuhihnatyöntekijät näyttivät kyllä hieman kyllästyneiltä työhönsä, mutta kyllähän se itseäkin rassaisi kun turistit kyttää koko ajan tekemisiäsi.
Hassun näköinen suklaamuseo.
Suklaamuseon kuumuudesta vapauduttuamme kävelimme jonkin matkaa Rheine-joen vartta keskustaa kohti katsomaan kuuluisaa tuomiokirkkoa. Kirkko on kyllä valtava ja täynnä yksityiskohtia, mutta matkan toistuvan teeman mukaisesti tämäkin oli julkisivurempassa. Nyt laman aikana lienee edullista rempata, joten kaikki nähtävyydet ovat enemmän tai vähemmän paketissa. Onneksi tämä remppa oli aika pienimuotoinen ja ruosteiset rakennustelineet sulautuivat tavallaan hyvin tummuneeseen kivikirkkoon. Luulin ensin kirkon olevan jotain metallia värinsä takia, mutta kyllä se ihan kiveä oli. Se oli jostain syystä vain tuon värinen.
Kölnin tuomiokirkolla, yöllä valaistuna se olisi kyllä ollut vielä hienompi näky.
Ihmeteltyämme kirkkoa tovin menimme jätskibaariin syömään Kiwi-jädeä ja Pizza-jäden. Kiwi vaikutti maukkaalta, mutta Pizza ei ollut niin hyvä. "Pizzassa" oli iso kasa erilaisia hedelmiä ja paljon kermavaahtoa, mutta itse jäätelöä ei ollut juurikaan. Tämän jälkeen menimme hotelliin, ajatuksena levätä pari tuntia ja mennä sitten jokilaivaristeilylle. Levon jälkeen ilmeni, että olin lukenut mainoskyltin huolimattomasti ja risteilyjä järjestettiinkin vain keskiviikkoisin ja torstaisin. Kaupungilla oli jo tullut käveltyä ihan tarpeeksi, joten tulimme tylsästi takaisin hotellille.
Elssi ja kiwi-jäätelö.
Huomenna on taas "työpäivä", eli luvassa on siirtyminen Kölnistä Berliiniin. Matka on melko pitkä, joten siinä se koko päivä taitaakin sitten mennä. Huomisesta ei välttämättä ole kauheasti kerrottavaa.
//Edvin
Sijainti: Cologne, Saksa
Tänään olemme siis käyneet Nürburgring-kilparadalla sekä tutustuneet Kölniin. Lähdimme aamulla heti kusetusaamupalan jälkeen (ei sisältänyt puoliakaan mitä piti, hotellista jäi muutenkin huono fiilis) kohti Nürburgringin kilparataa. Kyseinen rata on maailman pisimpiä (yksi kierros on reilu 20km pitkä) ja vaikeimpia kilparatoja ja sitä kutsutaankin saksaksi Grüne Hölleksi (vihreä helvetti).
Sunnuntaisin radalla on Touristenfahrt, eli se on avoin kaikille. Yksi kierros omalla autolla maksaa 22€, mutta paljon ajaville on olemassa myös kausikortteja yms. Kyseinen rata houkuttelee paljon auto- ja mp-hulluja ympäri maailmaa ja niinpä näimme siellä suurimman suomalaisryhmittymän, mihin olemme tällä matkalla törmänneet. Erikoisia autoja riitti siihen malliin, että joku "perus" Porsche tai Ferrari ei jaksanut montaa sekuntia kiinnostaa. Varikolla olivat myös kummatkin BMW Ring Taxit, joihin on unelmana joskus päästä kyytiin. Kyseessä on siis BMW:n järjestämä elämyskyyti radan ympäri taitavan kuljettajan ja BMW M5:n kyydissä. Kyseinen kyyti on niin suosittu, että se pitää varata n. vuotta etukäteen ja maksaakin useamman satasen. Peruutuspaikkojakin tulee tietysti joskus, mutta nyt ei ollut sellaista onnea. Yleensä jos tuonne onnistuu saamaan ajan, niin sitten pidetään siitä kynsin ja hampain kiinni.
Kuvassa Ring Taxit ja kuuluisa taksinkuljettaja Sabine Schmidt, joka mm. juontaa myös saksalaista autoiluohjelmaa.
Tämä hurjan näköinen vekotin on moottoripyörävalmistaja KTM:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa automalli, X-Bow.
Kun tulimme radalle, niin se oli juuri mennyt tilapäisesti kiinni (kai siellä oli joku onnettomuus tjsp.) joten ehdimme hyvin kierrellä varikkoaluetta ja ottaa kuvia. Hetken päästä tuli kuulutus, että rata on taas auki ja kaikki ryntäsivät ajopeleilleen, minä mukaanlukien. Ajoin radalla vain yhden kierroksen, koska halusin sääliä hieman matkailuautoamme. Tällä radalla ajaminen oli periaatteessa hauskaa, mutta ihan täysin siitä ei voinut ensikertailaisena nauttia, kun piti koko ajan olla hyvin varuillaan. Takaa tuli jatkuvasti paljon nopeampia autoja ja pyöriä, joten lähes koko kierros tuli ajeltua radan oikeata reunaa. Kivaa se kuitenkin oli ja olisi hauskaa tulla tänne joskus ajamaan ihan kunnolla.
Olemme todistettavasti käyneet Ringillä.
Ratavisiitin jälkeen päätimme lähteä Kölniin. Saavuttuamme hotelliin jätimme kamat tänne ja jalkauduimme kaupunkia ihmettelemään. Ensimmäinen pysähdys oli hotellin vieressä sijaitseva Lindtin suklaamuseo. Mitään uutta tuolta ei oikeastaan irronnut koska kävimme jo Interlakenissa suklaamuseossa. Se hauska puoli tuossa kuitenkin oli, että näki miten suklaa etenee liukuhihnalla suklaamössöstä käärepapereihin. Läpinäkyvissä muovikopeissa olevat liukuhihnatyöntekijät näyttivät kyllä hieman kyllästyneiltä työhönsä, mutta kyllähän se itseäkin rassaisi kun turistit kyttää koko ajan tekemisiäsi.
Hassun näköinen suklaamuseo.
Suklaamuseon kuumuudesta vapauduttuamme kävelimme jonkin matkaa Rheine-joen vartta keskustaa kohti katsomaan kuuluisaa tuomiokirkkoa. Kirkko on kyllä valtava ja täynnä yksityiskohtia, mutta matkan toistuvan teeman mukaisesti tämäkin oli julkisivurempassa. Nyt laman aikana lienee edullista rempata, joten kaikki nähtävyydet ovat enemmän tai vähemmän paketissa. Onneksi tämä remppa oli aika pienimuotoinen ja ruosteiset rakennustelineet sulautuivat tavallaan hyvin tummuneeseen kivikirkkoon. Luulin ensin kirkon olevan jotain metallia värinsä takia, mutta kyllä se ihan kiveä oli. Se oli jostain syystä vain tuon värinen.
Kölnin tuomiokirkolla, yöllä valaistuna se olisi kyllä ollut vielä hienompi näky.
Ihmeteltyämme kirkkoa tovin menimme jätskibaariin syömään Kiwi-jädeä ja Pizza-jäden. Kiwi vaikutti maukkaalta, mutta Pizza ei ollut niin hyvä. "Pizzassa" oli iso kasa erilaisia hedelmiä ja paljon kermavaahtoa, mutta itse jäätelöä ei ollut juurikaan. Tämän jälkeen menimme hotelliin, ajatuksena levätä pari tuntia ja mennä sitten jokilaivaristeilylle. Levon jälkeen ilmeni, että olin lukenut mainoskyltin huolimattomasti ja risteilyjä järjestettiinkin vain keskiviikkoisin ja torstaisin. Kaupungilla oli jo tullut käveltyä ihan tarpeeksi, joten tulimme tylsästi takaisin hotellille.
Elssi ja kiwi-jäätelö.
Huomenna on taas "työpäivä", eli luvassa on siirtyminen Kölnistä Berliiniin. Matka on melko pitkä, joten siinä se koko päivä taitaakin sitten mennä. Huomisesta ei välttämättä ole kauheasti kerrottavaa.
//Edvin
Sijainti: Cologne, Saksa
Eilisen kuvat (Stuttgart)
Noniin, tässä nämä eilisen museopäivän kuvat.
Ensin mentiin Porsche-museoon.
Täällä oli niin katumalleja (etualalla legendaarinen 911 Carrera RS 2.7)...
...kuin kilpa-autojakin (917:n eri versioita).
Piipaa-Porsche.
Moby Dick, auto jota testikuljettajatkin pelkäsivät (845hv).
Sitten käytiin Stuttgartin keskustassa syömässä. Tämä oli Schlossplatz, joten kai tuo joku linna on.
Seuraavaksi MB-museoon.
Vasemmalla maailman ensimmäinen autoksi kutsuttava vekotin. Herra Benz ajeli tätä rakennellessaan koeajoja vain öisin, ettei kukaan saisi vihiä hänen keksinnöstään.
Seuraavaksi hiukan kehittyneempi automobiili.
Tässä vuoden 1908 autossa oli litratehot kohdallaan, 10l kuusisylinterinen moottori kehittää 75hv. Tuohon aikaan vain harva auton omistava ajoi sillä itse, heitä kutsuttiin herrasmieskuljettajiksi.
Tässä kuvassa kauniit MB SSK (valk) ja 500K (pun). SSK on tehokas peli vielä ihan nykyaikana, tehoa 225hv ja tämä jo vuonna 1928. 500K taas oli aikansa kallein auto, eikä ihme, se oli todella vaikuttava ilmestys luonnossa.
500K edestä, auto on todella pitkä, vaikkei se siltä näytä kuvissa.
500K:n ylellinen sisusta.
Vanha palvelusta poistunut Paavimobiili. Auto näyttää kyllä lähinnä joltain parittaja-autolta kaikkine kultakoristeineen.
Mersuilla on myös ajettu rallia, muttei kovin paljoa. Tässä SLC, jolla kilpailtiin Etelä-Amerikassa vuonna 1980. Taustalla pari vuotta vanhempi rallimersu.
Tämä hurjan näköinen Mersu T80 rakennettiin vuonna 1939 rikkomaan nopeusennätyksiä. Auto on muuten Ferdinand Porschen suunnittelema hänen ollessaan vielä MB:llä töissä. Vekotinta liikuttaa 44 litran V12, joka tuottaa 3000 hevosvoimaa. Näillä eväillä mennään 600km/h!
//Edvin
Ensin mentiin Porsche-museoon.
Täällä oli niin katumalleja (etualalla legendaarinen 911 Carrera RS 2.7)...
...kuin kilpa-autojakin (917:n eri versioita).
Piipaa-Porsche.
Moby Dick, auto jota testikuljettajatkin pelkäsivät (845hv).
Sitten käytiin Stuttgartin keskustassa syömässä. Tämä oli Schlossplatz, joten kai tuo joku linna on.
Seuraavaksi MB-museoon.
Vasemmalla maailman ensimmäinen autoksi kutsuttava vekotin. Herra Benz ajeli tätä rakennellessaan koeajoja vain öisin, ettei kukaan saisi vihiä hänen keksinnöstään.
Seuraavaksi hiukan kehittyneempi automobiili.
Tässä vuoden 1908 autossa oli litratehot kohdallaan, 10l kuusisylinterinen moottori kehittää 75hv. Tuohon aikaan vain harva auton omistava ajoi sillä itse, heitä kutsuttiin herrasmieskuljettajiksi.
Tässä kuvassa kauniit MB SSK (valk) ja 500K (pun). SSK on tehokas peli vielä ihan nykyaikana, tehoa 225hv ja tämä jo vuonna 1928. 500K taas oli aikansa kallein auto, eikä ihme, se oli todella vaikuttava ilmestys luonnossa.
500K edestä, auto on todella pitkä, vaikkei se siltä näytä kuvissa.
500K:n ylellinen sisusta.
Vanha palvelusta poistunut Paavimobiili. Auto näyttää kyllä lähinnä joltain parittaja-autolta kaikkine kultakoristeineen.
Mersuilla on myös ajettu rallia, muttei kovin paljoa. Tässä SLC, jolla kilpailtiin Etelä-Amerikassa vuonna 1980. Taustalla pari vuotta vanhempi rallimersu.
Tämä hurjan näköinen Mersu T80 rakennettiin vuonna 1939 rikkomaan nopeusennätyksiä. Auto on muuten Ferdinand Porschen suunnittelema hänen ollessaan vielä MB:llä töissä. Vekotinta liikuttaa 44 litran V12, joka tuottaa 3000 hevosvoimaa. Näillä eväillä mennään 600km/h!
//Edvin
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Stuttgart
Tänään oli taas autoaiheinen päivä. Aamulla satoi kovasti, joten päätimme aloittaa visiitillä Porsche-museoon. Museo oli mielestäni hyvin mielenkiintoinne, vaikkakin melkoista hehkutusta, mutta niinhän nuo aina. Esillä oli runsaasti Porscheja ihan alkuajoilta asti ja myös muita Ferdinand Porschen suunnittelemia autoja, esim. kuplavolkkari ja mersuja Elssi oli kyllä tylsistyä kuoliaaksi. Aluksi se jaksoi hyvin ja tappoi aikaa kuvaamalla autojen pyöriä ja muita taidekuvia. Lopulta sen oli pakko lähteä kahville jotta pysyisi hereillä. Siellä se tapasi jonkun iäkkään saksalaisen kohtalotoverin, jonka seurassa se viihtyi loppuajan.
Porschen jälkeen sade oli jo lakannut, joten lähdimme Stuttgartin keskustaan syömään ja katsastamaan vanha kauppahalli. Stuttgartissa pysäköintipaikat tuntuvat olevan hyvin harvassa, joten kaikki pysäköivät maanalaisiin palkintohalleihin, joiden löytäminen on välillä haasteellista. Kyltti saattaa osoittaa hallin olevan jossain suunnassa, mutta ei sieltä sitten mitään löydykään. Onneksi parkkihallit ovat melko halpoja. Löydettyämme parkkihallin suunnistimme jonkin aikaa keskustassa ilman karttaa ja löysimme lopulta kauppahallin. Kauppahalli oli kyllä kiva, se oli täynnä kaikenlaista eksoottista, eikä pelkkää kalaa ja lihaa kuten Suomessa. Söimme maukasta italialaista täytettyä leipää ja menimme leivoksille johonkin vanhaan kahvilaan, jota kuulemma suositeltiin Lonely Planetissa.
Tämän jälkeen suuntasimme toiselle puolelle kaupunkia Mercedes-museoon. Jokainen käymämme autotehdas on muuten käytännössä oma kaupunginosansa. Tämäkin museo sijaitsi Mercedes strassella. Kyseisellä kadulla oli myös muuta mersuaiheista, kuten iso Mercedes Arena (joku stadion) ja vieressä myös vähän pienempi Porsche Arena. Näillä tehtailla on yleensä myös omat junapysäkkinsä.
Mersumuseo olikin sitten astetta kattavampi ja Elssikin viihtyi täällä paljon paremmin. Mersumuseossa oli esitelty paitsi autot, niin myös muuta tietoa niiden aikakausista. Mukaan lykätyt audio-oppaat esittelivät myös kohteet eri näkökulmista: teknisesti, yhteiskunnallisesti, näiden yhdistelmä ja lasten versio. Museo oli myös reilusti Porschen museota isompikin, tosin oli niillä enemmän kerrottavaakin. Karl Benz ja Gottlieb Daimlerhan rakensivat ensimmäisen auton ja johtivat alaa pitkään. Mukana oli myös kuuluisuuksin autoja: paavimobiili, Ringo Starrin mersu, Prinsessa Dianan avomersu (jonka se joutui antamaan takaisin Mersulle, koska britit halusivat sen ajavan brittiautolla). Alakerrassa oli sitten mersukauppa, jossa myytiin myös "Young Classics" nimellä "uusia" käytettyjä autoja, esim. parikyt tuhatta ajettu W126 S-mersu hintaan 27500€.
Mersujen jälkeen jalkauduimme jälleen kaupungille ja kävimme hieman shoppailemassa, sekä syömässä kiinalaisessa seisovassa pöydässä. Tuli taas melkoinen ähky, kun emme muistaneet miten rasvaista kiinalainen ruoka on. Ruokailun jälkeen huristeltiin n. 200km tänne Frankfurttiin. Tämäniltainen hotelli on melko vaatimaton eiliseen verrattuna, mutta on se halvempikin. Wlan pitäisi kuulemma löytyä, mutta eihän se totuttuun tapaan toimi lainkaan. Lähetämme tämän mokkulalla (maksaa paljon ulkomailla), joten kuvat tulevat perästä päivän parin päästä, jos taas löytyisi toimiva nettiyhteys.
//Edvin
Sijainti: Frankfurt-am-Main, Saksa
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Kuulumisia
Se on Moro!
Kuten sanottu, kävimme tosiaan tänään Legolandissa. Kyseessä oli siis Saksan Legoland, eikä Tanskalainen alkuperäisversio. Legolandeja on kuulemma näiden lisäksi myös Englannissa ja Kaliforniassa. Tuolla Saksan Leegiksessä oli läjäpäin slovenialaisia, sekä porukkaa Itävallasta, Ranskasta, tietty Saksastakin ja nähtiin jopa toinen Suomen kilvissä oleva auto. Edellisen kerran nähtiin suomalaisia toissapäivänä, kun yhdessä rekassa oli suomalainen peräkärry. Sitä edellisen kerran suomalaisia nähtiin Itävallassa jääluolalla.
Legopuistossa oli tosiaan varsin rattoisaa. Aluksi ei oikein osattu tehdä mitään, kun tuntui vähän siltä, että mesta on täynnä lapsiperheitä ja useimmat alkupään laitteet oli tarkoitettu pelkästään alle kouluikäisille. Mutta kyllä me sitten päästiin aika äkkiä leikkifiiliksiin ja hihkuttiin siellä tenavien ja niiden isien mukana. (Edvin muuten kasaa parhaillaan ostostaan innoissaan...) Legolandissa oli myynnissä vaikka mitä lego-kamaa avaimenperistä legopalikka-eväslaatikoihin ja Legoja oli satoina erilaisina rakennussarjoina sekä irtopalikkamyynnissä (kilohinnalla) varmaan kahtasataa erilaista palikkaa, puuta, aitaa, ukkoa, kukkaa, levyä, ovea ja koiraa. Edvinin hieman tuliaisia on ehkä vähän alakanttiin, kun ostettiin varttikilo erilaisia nippeleitä pikkupojille, traktori+moottoripyörä Edvinille, Elssille tietty Legoland-muki jne. Hirveä läjä pikku nyssäköitä oli joka tapauksessa mukana kun lähdettiin pois.
Olisi ollut kyllä hitsin mielenkiintoista tietää, miten monta kymmentä miljoonaa legopalikkaa niissä puiston rakennelmissa oli. Puistoa rakennettaessa niitä on varmaan tuotu sinne kymmeniä rekkalastillisia... Edvin oisi halunnut Eiffel-tornin (siinä oli jotain 3 000 palikkaa) mutta se maksoikin sitten 250 euroa. Ja joku Star Wars sarja maksoi 580 euroa. No, se johti sitten siihen, että selässäni ajelee tällä hetkellä juuri valmistunut leegomoottoripyörä, jossa voi säätää istuinta, pakoputken kulmaa ja ohjaustanko kääntyy. Seuraavaksi luvassa lienee traktori.
Huomenna on sitten Edvinin päivä, kun mennään katselemaan mersuja ja porscheja. Allekirjoittanut saattaa kyllä livistää toiset nähtyään eläintarhaan tai oluttupaan, jos Edvin viihtyy oikein pitkään... Muuta kauhean kiintoisaa täällä Stuttgartissa ei sitten vissiin ollutkaan. Paitsi sitten tämä meidän 4,5 tähden hotelli. Hassua sinänsä, että Edvin välttämättä halusi tulla hienoon hotelliin (kun se oli kerrankin "halpaa", eli ei sen kalliimpaa kuin muuallakaan), mutta sitten kun me tultiin, niin se sanoi että ei tunnu kotoisalta kun on liian siistiä ja kaikilla muilla on puku ja sillä on sortsit ja ryppyinen paita. Täällä hotellihuoneessa se kyllä viihtyy, mutta tuolla ulkona se hiiviskelee hiljaa ettei kukaan huomaa ja tuntee itsensä juntiksi aina kun joku tulee vastaan :D
Tänään tuli muuten mittariin 3600 kilsaa. Viikon päästä ois tarkotus olla ainakin suunnilleen kotona. Sitä ennen on tiedossa melkoinen urakka saksalaista ja ruotsalaista liikennettä. Liikenne sinänsä on muuten varsin mielenkiintoista. Saksassa jengi ajaa todella säntillisesti, mutta kukaan ei käytä ajovaloja eikä myöskään suuntavilkkuja yleensä käytetä kun vaihdetaan kaistaa. Käännyttäessä jengi yleensä kyllä vilkuttaa. Maanteillä ajetaan suunnilleen vähän hitaammin kuin Suomessa, tai sitten löytyy niitä, jotka haluavat ajaa sielläkin jotain 120+.Itävallassa liikenne oli yllättävän sujuvaa, siellä rekatkin meni pitkin vuoristosolia yllättävän reippaasti ja traktorit oli helppo ohittaa.
Italian liikenne taas oli varsin kaaottista. Joskin minä olin kuvitellut, että italialaiset ajaisi kuin hullut, mutta kaaos johtui siitä, että ne ajoivat miellään alle rajoitusten eivätkä uskaltaneet ohittaa edes traktoreita. Italialainen kaupunkiliikenne sen sijaan oli kaaoottista, sillä noin 60 % kaduista oli yksisuuntaisia ja loput 40 % oli tukittu pysäköidyillä autoilla. Teiden pinnat oli aikas huonossa kunnossa välistä. Hupaisaa oli, että Italian vuoristotiet oli niin ahtaita ja mutkaisia, että monissa kylissä ei käynyt ollenkaan roska-autoa (se ei ilmeisesti mahtunut ajamaan sinne). Siellä porukka vei roskapussinsa jonnekin maitolaiturille, missä oli kyltti, että "kaupunkiin menijä! ota tästä roskia mukaasi ja heitä ne pois kaupungissa". Sveitsin liikenne oli ihan ihmeellistä, traktorit ajoivat suunnilleen keskellä tietä, että ei varmasti voi ohittaa ja teiden pinnat oli vuorotellen saksalaisen säntillisiä ja vuorotellen Italian tapaan kuoppaisia ja rikkinäisiä.
Eilen ajelimme pitkin saksalaista maaseutua. Siellä oli tusinoittain pieniä kyliä ja vähän isompia kyliä. Kylät olivat pääpiirteissään varsin samanoloisia, mutta eivät kuitenkaan identtisiä. Kaksi asiaa oli kuitenkin vakio joka kylässä. Jokaisen pellon reunassa ja kylän suurimmissa risteyksissä oli krusifiksipatsas (jos joku tietää miksi, niin kertokaa ihmeessä!) ja toisekseen kaikkialla leijaili voimakas lannan haju. Toinen mielenkiintoinen ilmiö saksalaiskylissä on huoltoasemat. En oikein ymmärrä, mitä niillä on tarkoitus huoltaa, mutta varsin joka lähtöön niitä näytti olevan. Eilen ajettiin jotain 150 kilsaa ja yritettiin etsiä huoltoasemaa, jolla on wc, mutta ei löydetty yhtään. Sen sijaan nähtiin varmaan 20 kylmäasemaa, huoltoasemia, joilla oli ruokakauppa, autokorjaamo, tupakkakauppa tai viinikauppa. Ilmeisesti Saksaan on säädetty vakiomäärä huoltoasemavessoja, mutta kaikki on sijoitettu moottoriteiden varsille. Tulomatkalla ainakin näytti siltä, että autobahnin varressa hyvin ravintola-wc-bensis -huoltoasemia oli tuhkatiheään. Ilmeisesti vessat ovat loppuneet, eikä landelle laitettavaksi jäänyt yhtään. No, parempi sekin kuin Sveitsissä. Siellä ajettiin 150 kilsaa moottoritietä ja nähtiin yksi huoltoasema. Eikä niitä ihan hirveästi ollut maallakaan, joten oli pakko tankata jokaisella huoltiksella, kun ei tiennyt montako sataa superkuluttavaa vuoristosolaa on ennen seuraavaa korttiautomaattibensa-asemaa...
Kävimme muuten tänä iltana syömässä läheisessä kebap-ravintolassa. Saksassa kebab tosiaan kirjoitetaan kovalla p:llä lopussa ja se näyttää minusta tosi hassulta. Krisse väitti, että Saksassa kebabit oisi jauhelihan omaista murua, eikä lastuja, mutta kyllä ainakin meidän tän päiväinen kebab oli ihan lastuina. Se oli joku saksalaienen erikoinen, pitaleipäkebab, missä oli punakaalia ja hapankaalia. Otettiin kumpikin joku ateria, mihin kuului pitaleipä, ranskanperunat ja limsa. Kebab oli jo niin valtava, ettei kumpikaan jaksettu syödä enää ranskanperunoita. Kysyttiin joltain nuorisojengiltä, maistuisivatko meidän koskemattomat ranskanperunat niille. Mutta eivät se sitten innostuneet niistä. Huomenna pitää kyllä mennä syömään johonkin oikeaan ravintolaan, kun eilen syötiin pizzaa ja tänään legolandissa pikaruokaa ja vielä illalla kebabia. Alkaa jo tehdä mieli jotain oikeeta ruokaa pikkuhiljaa..
Ainiin, yleisön pyynnöstä pitänee vissiin vielä todeta, että emme ainakaan toistaiseksi ole nähneet yhtään tulvaa. Täällä Etelä-Saksassa näyttää varsin kuivalta tällä hetkellä. Tänäänkin piti sataa koko päivän, mutta on satanut vaan vähän aamupäivällä. Iltapäivä oli varsin lämmin ja kesäinen. Itävallassa satoi kyllä viime viikolla aikas rankasti, kuten taisimme kertoakin. Ja mehän katsoimme ennen Italiaan menoa säätiedotuksesta, että rankkasadetta oli luvassa moneksi päiväksi, joten ei sinänsä mikään ihme jos siellä on lopulta tulvinut. Nyt kun mä sanon näin, niin tietysti tulee huomenna älytön sade. Meidän lomaa ei muutenkaan ole säät ihan kauheesti suosineet. Mä olen käyttänyt sortseja kerran ja Edvin kahdesti. Suurin osa ajasta on kulunut fleecetakki päällä.
- Elssi
Kuten sanottu, kävimme tosiaan tänään Legolandissa. Kyseessä oli siis Saksan Legoland, eikä Tanskalainen alkuperäisversio. Legolandeja on kuulemma näiden lisäksi myös Englannissa ja Kaliforniassa. Tuolla Saksan Leegiksessä oli läjäpäin slovenialaisia, sekä porukkaa Itävallasta, Ranskasta, tietty Saksastakin ja nähtiin jopa toinen Suomen kilvissä oleva auto. Edellisen kerran nähtiin suomalaisia toissapäivänä, kun yhdessä rekassa oli suomalainen peräkärry. Sitä edellisen kerran suomalaisia nähtiin Itävallassa jääluolalla.
Legopuistossa oli tosiaan varsin rattoisaa. Aluksi ei oikein osattu tehdä mitään, kun tuntui vähän siltä, että mesta on täynnä lapsiperheitä ja useimmat alkupään laitteet oli tarkoitettu pelkästään alle kouluikäisille. Mutta kyllä me sitten päästiin aika äkkiä leikkifiiliksiin ja hihkuttiin siellä tenavien ja niiden isien mukana. (Edvin muuten kasaa parhaillaan ostostaan innoissaan...) Legolandissa oli myynnissä vaikka mitä lego-kamaa avaimenperistä legopalikka-eväslaatikoihin ja Legoja oli satoina erilaisina rakennussarjoina sekä irtopalikkamyynnissä (kilohinnalla) varmaan kahtasataa erilaista palikkaa, puuta, aitaa, ukkoa, kukkaa, levyä, ovea ja koiraa. Edvinin hieman tuliaisia on ehkä vähän alakanttiin, kun ostettiin varttikilo erilaisia nippeleitä pikkupojille, traktori+moottoripyörä Edvinille, Elssille tietty Legoland-muki jne. Hirveä läjä pikku nyssäköitä oli joka tapauksessa mukana kun lähdettiin pois.
Olisi ollut kyllä hitsin mielenkiintoista tietää, miten monta kymmentä miljoonaa legopalikkaa niissä puiston rakennelmissa oli. Puistoa rakennettaessa niitä on varmaan tuotu sinne kymmeniä rekkalastillisia... Edvin oisi halunnut Eiffel-tornin (siinä oli jotain 3 000 palikkaa) mutta se maksoikin sitten 250 euroa. Ja joku Star Wars sarja maksoi 580 euroa. No, se johti sitten siihen, että selässäni ajelee tällä hetkellä juuri valmistunut leegomoottoripyörä, jossa voi säätää istuinta, pakoputken kulmaa ja ohjaustanko kääntyy. Seuraavaksi luvassa lienee traktori.
Huomenna on sitten Edvinin päivä, kun mennään katselemaan mersuja ja porscheja. Allekirjoittanut saattaa kyllä livistää toiset nähtyään eläintarhaan tai oluttupaan, jos Edvin viihtyy oikein pitkään... Muuta kauhean kiintoisaa täällä Stuttgartissa ei sitten vissiin ollutkaan. Paitsi sitten tämä meidän 4,5 tähden hotelli. Hassua sinänsä, että Edvin välttämättä halusi tulla hienoon hotelliin (kun se oli kerrankin "halpaa", eli ei sen kalliimpaa kuin muuallakaan), mutta sitten kun me tultiin, niin se sanoi että ei tunnu kotoisalta kun on liian siistiä ja kaikilla muilla on puku ja sillä on sortsit ja ryppyinen paita. Täällä hotellihuoneessa se kyllä viihtyy, mutta tuolla ulkona se hiiviskelee hiljaa ettei kukaan huomaa ja tuntee itsensä juntiksi aina kun joku tulee vastaan :D
Tänään tuli muuten mittariin 3600 kilsaa. Viikon päästä ois tarkotus olla ainakin suunnilleen kotona. Sitä ennen on tiedossa melkoinen urakka saksalaista ja ruotsalaista liikennettä. Liikenne sinänsä on muuten varsin mielenkiintoista. Saksassa jengi ajaa todella säntillisesti, mutta kukaan ei käytä ajovaloja eikä myöskään suuntavilkkuja yleensä käytetä kun vaihdetaan kaistaa. Käännyttäessä jengi yleensä kyllä vilkuttaa. Maanteillä ajetaan suunnilleen vähän hitaammin kuin Suomessa, tai sitten löytyy niitä, jotka haluavat ajaa sielläkin jotain 120+.Itävallassa liikenne oli yllättävän sujuvaa, siellä rekatkin meni pitkin vuoristosolia yllättävän reippaasti ja traktorit oli helppo ohittaa.
Italian liikenne taas oli varsin kaaottista. Joskin minä olin kuvitellut, että italialaiset ajaisi kuin hullut, mutta kaaos johtui siitä, että ne ajoivat miellään alle rajoitusten eivätkä uskaltaneet ohittaa edes traktoreita. Italialainen kaupunkiliikenne sen sijaan oli kaaoottista, sillä noin 60 % kaduista oli yksisuuntaisia ja loput 40 % oli tukittu pysäköidyillä autoilla. Teiden pinnat oli aikas huonossa kunnossa välistä. Hupaisaa oli, että Italian vuoristotiet oli niin ahtaita ja mutkaisia, että monissa kylissä ei käynyt ollenkaan roska-autoa (se ei ilmeisesti mahtunut ajamaan sinne). Siellä porukka vei roskapussinsa jonnekin maitolaiturille, missä oli kyltti, että "kaupunkiin menijä! ota tästä roskia mukaasi ja heitä ne pois kaupungissa". Sveitsin liikenne oli ihan ihmeellistä, traktorit ajoivat suunnilleen keskellä tietä, että ei varmasti voi ohittaa ja teiden pinnat oli vuorotellen saksalaisen säntillisiä ja vuorotellen Italian tapaan kuoppaisia ja rikkinäisiä.
Eilen ajelimme pitkin saksalaista maaseutua. Siellä oli tusinoittain pieniä kyliä ja vähän isompia kyliä. Kylät olivat pääpiirteissään varsin samanoloisia, mutta eivät kuitenkaan identtisiä. Kaksi asiaa oli kuitenkin vakio joka kylässä. Jokaisen pellon reunassa ja kylän suurimmissa risteyksissä oli krusifiksipatsas (jos joku tietää miksi, niin kertokaa ihmeessä!) ja toisekseen kaikkialla leijaili voimakas lannan haju. Toinen mielenkiintoinen ilmiö saksalaiskylissä on huoltoasemat. En oikein ymmärrä, mitä niillä on tarkoitus huoltaa, mutta varsin joka lähtöön niitä näytti olevan. Eilen ajettiin jotain 150 kilsaa ja yritettiin etsiä huoltoasemaa, jolla on wc, mutta ei löydetty yhtään. Sen sijaan nähtiin varmaan 20 kylmäasemaa, huoltoasemia, joilla oli ruokakauppa, autokorjaamo, tupakkakauppa tai viinikauppa. Ilmeisesti Saksaan on säädetty vakiomäärä huoltoasemavessoja, mutta kaikki on sijoitettu moottoriteiden varsille. Tulomatkalla ainakin näytti siltä, että autobahnin varressa hyvin ravintola-wc-bensis -huoltoasemia oli tuhkatiheään. Ilmeisesti vessat ovat loppuneet, eikä landelle laitettavaksi jäänyt yhtään. No, parempi sekin kuin Sveitsissä. Siellä ajettiin 150 kilsaa moottoritietä ja nähtiin yksi huoltoasema. Eikä niitä ihan hirveästi ollut maallakaan, joten oli pakko tankata jokaisella huoltiksella, kun ei tiennyt montako sataa superkuluttavaa vuoristosolaa on ennen seuraavaa korttiautomaattibensa-asemaa...
Kävimme muuten tänä iltana syömässä läheisessä kebap-ravintolassa. Saksassa kebab tosiaan kirjoitetaan kovalla p:llä lopussa ja se näyttää minusta tosi hassulta. Krisse väitti, että Saksassa kebabit oisi jauhelihan omaista murua, eikä lastuja, mutta kyllä ainakin meidän tän päiväinen kebab oli ihan lastuina. Se oli joku saksalaienen erikoinen, pitaleipäkebab, missä oli punakaalia ja hapankaalia. Otettiin kumpikin joku ateria, mihin kuului pitaleipä, ranskanperunat ja limsa. Kebab oli jo niin valtava, ettei kumpikaan jaksettu syödä enää ranskanperunoita. Kysyttiin joltain nuorisojengiltä, maistuisivatko meidän koskemattomat ranskanperunat niille. Mutta eivät se sitten innostuneet niistä. Huomenna pitää kyllä mennä syömään johonkin oikeaan ravintolaan, kun eilen syötiin pizzaa ja tänään legolandissa pikaruokaa ja vielä illalla kebabia. Alkaa jo tehdä mieli jotain oikeeta ruokaa pikkuhiljaa..
Ainiin, yleisön pyynnöstä pitänee vissiin vielä todeta, että emme ainakaan toistaiseksi ole nähneet yhtään tulvaa. Täällä Etelä-Saksassa näyttää varsin kuivalta tällä hetkellä. Tänäänkin piti sataa koko päivän, mutta on satanut vaan vähän aamupäivällä. Iltapäivä oli varsin lämmin ja kesäinen. Itävallassa satoi kyllä viime viikolla aikas rankasti, kuten taisimme kertoakin. Ja mehän katsoimme ennen Italiaan menoa säätiedotuksesta, että rankkasadetta oli luvassa moneksi päiväksi, joten ei sinänsä mikään ihme jos siellä on lopulta tulvinut. Nyt kun mä sanon näin, niin tietysti tulee huomenna älytön sade. Meidän lomaa ei muutenkaan ole säät ihan kauheesti suosineet. Mä olen käyttänyt sortseja kerran ja Edvin kahdesti. Suurin osa ajasta on kulunut fleecetakki päällä.
- Elssi
Perjantai: Legoland!
Tänään oli hauska päivä. Herättyämme huristelimme n 20km Günzburgiin, Legolandiin. Legolandin porteilla meitä lähestyi nainen, jolla oli ylimääräisiä lippuja ja möi ne meille hieman edukkaammin. Haiskahti tietty vähän epäilyttältä, mutta kyllä me niillä sisään päästiin (ja uloskin).
Puisto koostui hienoista pienoismallikaupungeista, huvipuistolaitteista ja kaupoista. Siellä oli loppujen lopuksi yllättävän paljon tehtävää meidänkin ikäisille. Ei ollut kuin muutama laite, mihin me olimme jo liian isoja. Osa laitteista oli tietty aika kesyjä, mutta oli siellä pari aika hurjaa vuoristorataa ja muuta kieputinta.
Merirosvolaite, missä sai ampua vesitykeillä toisiaan.
Ensiksi mentiin legotehtaaseen katsomaan miten palikat syntyvät. Siellä oli myös tehdasmyymälä, josta sai ostaa kilohinnalla irtopaloja. Niitä ostimme hieman tuliaisiksi. Tämän jälkeen ihasteltiin hienoja pienoismallikaupunkeja, joissa oli liikkuvia veneitä, legoukkoja yms. Täällä näimme jälleen Neuschwansteinin linnan, joka ei ollut tällä kertaa julkisivurempassa, kuten esikuvansa viime viikolla. Pienoismallit olivat täynnä hienoja yksityiskohtia ja niiden rakentaminen on varmasti kestänyt kauan.
Neuschwanstein legoversiona.
Hienoja yksityiskohtia.
Herkullisen näköinen vohveliannos. Näytti valitettavasti paremmalta kuin maistui.
Kävimme myös jollain vesiputous-veneajelulla, jossa kastuimme hieman. Otin tästä videonkin, mutta se näyttää melko kesyltä ruudulla. Sen lisäksi käytiin vuoristoradassa ja jossain hassussa kieputtimessa, joka piti ensin ohjelmoida itse (voimakkuus asteikolla 1-5, ylösalaisin roikotusta yms). Valitsimme miedoimman vaihtoehdon, sillä se näytti siltä, että siinä tulee helposti huono olo. Valinnastamme huolimatta se oli kyllä aika hurjaa kyytiä, joten villein vaihtoehto olisi varmasti ollut ikimuistoinen.
Tällaistakin kokeiltiin.
Lopulta käytiin 4D-elokuvanäytöksessä, joka oli myös hauska kokemus. Kyseessä oli siis 3D-elokuva (erikoislasit silmillä) höystettynä sää- ja valoefekteillä. Kun elokuvassa tuli lumisade niin niskaamme satoi jotain vaahtoa, kun oli hirmumyrsky niin sisällä tuuli kovasti jne. Teatterin laidoilla oli myös kankaat, minne heijastettiin jotain salaman kuvia yms tehostamaan vaikutusta. Lopulta käytiin vielä ostamassa vähän lisää tuliaisia ja tietenkin omat matkamuistot. Onhan siitä nyt jo aikaa kun olen viimeeksi saanut Legoja!
Einstein legoukkona.
Legolandin jälkeen poikettiin Ulmissa Gigantin tapaisessa elektroniikkakaupassa hakemassa lisää tallennustilaa kuvia varten. Sitten jatkoimme matkaa tänne Stuttgarttiin. Vielä toistaiseksi tästä 4,5 tähden hotellista ei ole löytynyt mitään yllätystä epäilyttävän halvasta hinnasta huolimatta. Paitsi tietty, että pysäköinti ja aamupala eivät kuulu hintaan, mutta sitä arvelimmekin. Nämä kai laittavat peruutuspaikat tai hiljaisina aikoina huoneita tuonne Hotels.comiin, sillä parempi kai se on ottaa halvalla vieraita kuin seisottaa huoneita tyhjillään. Respa ja rafla on vähän liian hienoa seutua meille (täynnä pukuihmisiä), mutta huone on oikein kiva. Todella korkea katto ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia ja ainakin oletettavasti pitkästä aikaa kunnollinen tyyny!
Tässä kai tämä, huomiseksi on luvassa kaupungissa sijaitsevat Mercedes Benz- ja Porsche-museot, sekä siirtyminen Frankfurttiin. Elssi lupasi vielä blogata jotain yleiskuulumisia tänään.
Frankfurt legoversiona, huomenna vertailemaan!
//Edvin
Sijainti: Stuttgart, Saksa
Puisto koostui hienoista pienoismallikaupungeista, huvipuistolaitteista ja kaupoista. Siellä oli loppujen lopuksi yllättävän paljon tehtävää meidänkin ikäisille. Ei ollut kuin muutama laite, mihin me olimme jo liian isoja. Osa laitteista oli tietty aika kesyjä, mutta oli siellä pari aika hurjaa vuoristorataa ja muuta kieputinta.
Merirosvolaite, missä sai ampua vesitykeillä toisiaan.
Ensiksi mentiin legotehtaaseen katsomaan miten palikat syntyvät. Siellä oli myös tehdasmyymälä, josta sai ostaa kilohinnalla irtopaloja. Niitä ostimme hieman tuliaisiksi. Tämän jälkeen ihasteltiin hienoja pienoismallikaupunkeja, joissa oli liikkuvia veneitä, legoukkoja yms. Täällä näimme jälleen Neuschwansteinin linnan, joka ei ollut tällä kertaa julkisivurempassa, kuten esikuvansa viime viikolla. Pienoismallit olivat täynnä hienoja yksityiskohtia ja niiden rakentaminen on varmasti kestänyt kauan.
Neuschwanstein legoversiona.
Hienoja yksityiskohtia.
Herkullisen näköinen vohveliannos. Näytti valitettavasti paremmalta kuin maistui.
Kävimme myös jollain vesiputous-veneajelulla, jossa kastuimme hieman. Otin tästä videonkin, mutta se näyttää melko kesyltä ruudulla. Sen lisäksi käytiin vuoristoradassa ja jossain hassussa kieputtimessa, joka piti ensin ohjelmoida itse (voimakkuus asteikolla 1-5, ylösalaisin roikotusta yms). Valitsimme miedoimman vaihtoehdon, sillä se näytti siltä, että siinä tulee helposti huono olo. Valinnastamme huolimatta se oli kyllä aika hurjaa kyytiä, joten villein vaihtoehto olisi varmasti ollut ikimuistoinen.
Tällaistakin kokeiltiin.
Lopulta käytiin 4D-elokuvanäytöksessä, joka oli myös hauska kokemus. Kyseessä oli siis 3D-elokuva (erikoislasit silmillä) höystettynä sää- ja valoefekteillä. Kun elokuvassa tuli lumisade niin niskaamme satoi jotain vaahtoa, kun oli hirmumyrsky niin sisällä tuuli kovasti jne. Teatterin laidoilla oli myös kankaat, minne heijastettiin jotain salaman kuvia yms tehostamaan vaikutusta. Lopulta käytiin vielä ostamassa vähän lisää tuliaisia ja tietenkin omat matkamuistot. Onhan siitä nyt jo aikaa kun olen viimeeksi saanut Legoja!
Einstein legoukkona.
Legolandin jälkeen poikettiin Ulmissa Gigantin tapaisessa elektroniikkakaupassa hakemassa lisää tallennustilaa kuvia varten. Sitten jatkoimme matkaa tänne Stuttgarttiin. Vielä toistaiseksi tästä 4,5 tähden hotellista ei ole löytynyt mitään yllätystä epäilyttävän halvasta hinnasta huolimatta. Paitsi tietty, että pysäköinti ja aamupala eivät kuulu hintaan, mutta sitä arvelimmekin. Nämä kai laittavat peruutuspaikat tai hiljaisina aikoina huoneita tuonne Hotels.comiin, sillä parempi kai se on ottaa halvalla vieraita kuin seisottaa huoneita tyhjillään. Respa ja rafla on vähän liian hienoa seutua meille (täynnä pukuihmisiä), mutta huone on oikein kiva. Todella korkea katto ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia ja ainakin oletettavasti pitkästä aikaa kunnollinen tyyny!
Tässä kai tämä, huomiseksi on luvassa kaupungissa sijaitsevat Mercedes Benz- ja Porsche-museot, sekä siirtyminen Frankfurttiin. Elssi lupasi vielä blogata jotain yleiskuulumisia tänään.
Frankfurt legoversiona, huomenna vertailemaan!
//Edvin
Sijainti: Stuttgart, Saksa
torstai 25. kesäkuuta 2009
Saksan maakuntamatkailua
Torstai.
Tämä päivä alkoi aiempia myöhemmin. Väsytti niin paljon ja hotellimme aamiainen oli sen verran kallis, että päätimme nukkua pitkään. Raahauduttuamme ylös sängystä menimme läheiseen Coop-kauppaan ostamaan eväitä. Yli jääneet frangit tuhlattiin viereisessä kaikkeen japanilaiseen erikoistuneessa kaupassa. Emme ole ihan varmoja mitä tuli ostettua kun pussit ovat niin täynnä harakanvarpaita eikä niistä näe läpi, mutta se selviää ehkä sitten joskus.
Ajoimme sitten paremman paikan puutteessa moottoritien levähdysalueelle pitämään piknikkiä bemarin takapenkillä. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa motaria pitkin, ensin Itävaltaan hetkeksi ja lopulta sitten Saksaan. Saksan puolella autobaanalla osui silmään kyltti jossa luki jotain Ravensburgista ja pelimaailmasta. Seuraavasta liittymästä uukkari ja sitä kohti. Itse pelimaailma paljastui valitettavasti pikkulasten huvipuistoksi ja sisäänpääsymaksu oli turhan suuri, joten jatkoimme matkaa.
Kyllähän tämä nyt aina hotelliaamiaisen voittaa!
Rajanylitys Sveitsistä Itävaltaan. Emme ole joutuneet pysähtymään vielä kertaakaan rajalla.
Poimimme pelimaailman portilta mukaan läjän esitteitä, joista löytyi mm. automuseo läheisestä Wolfeggin kylästä. Museo paljastui hienoksi löydöksi. Sen oli perustanut joku saksalainen kuuluisa autoilutoimittaja/kirjailija ja siellä oli esillä paljon hienoja vanhoja autoja. Niiden joukossa oli mm. vanha Capri, joka oli täynnä nimikirjoituksia alan kuuluisuuksilta. Nimien joukossa oli Henry Ford II, Jackie Stewart, Jacky Ickx, Leo Kinnunen yms.
Vanha hieno SSK replica.
Allekirjoitettu Capri.
Koluttuamme museon läpi yritimme löytää ruokapaikkaa kyseisestä Sudenmunasta, mutta huonolla menestyksellä. Söimme siis eväät loppuun ja jatkoimme matkaa. N+1:n kylän jälkeen tuli vastaan pizzeria. Itse pizzat eivät olleet hirveän isoja, mutta täytteitä (ja suolaa) oli sen verran, ettemme saaneet niitä kerralla syötyä. Saksan hintatasoon ei voi olla kuin tyytyväinen, ateriamme juomineen maksoivat n. puolet siitä mitä yhden hengen ruoka-annos maksaa esim Sveitsiläisessä ravintolassa.
Seuraava kohteemme oli kartasta löytynyt luola. Ajettuamme n. 50km luolan luokse, saimme huomata, että myös luolat suljetaan paikalliseen tapaan kuudelta. Harmissamme käännyimme takaisin ja otimme määränpääksi tämäniltaisen hotellin Krumbachin kylässä. Päästyämme hotelliin meitä odotti sama tilanne johon olemme törmänneet jo monesti tällä matkalla. Kahden hengen huoneemme yhdellä sängyllä olikin muuttunut kahdeksi erilliseksi sängyksi. Asiaa pahoiteltiin kuitenkin kovasti ja saimme ilmaiset juomat sekä hyvitystä huoneen hinnasta, joten kaikki on ok. Nähtäväksi jää miten uni maittaa ensi yönä, tuo lisävuode on minua n. 10cm lyhyempi.
Sieniä ja etanoita suljetussa luolassa.
Törmäsimme myös Tonavaan maaseudulla (useamman kerran).
Tässä kai tämä päivä suurinpiirtein. Huomenna lähdemme läheiseen Legolandiin seikkailemaan ja illaksi sitten Stuttgarttiin yöksi. Siellä meitä odottaa peräti 4,5 tähden hotelli, joka tosin oli epäilyttävän halpa. Saa nähdä mitä yllätyksiä siellä on luvassa...
//Edvin
Sijainti: Krumbach, Saksa
Tämä päivä alkoi aiempia myöhemmin. Väsytti niin paljon ja hotellimme aamiainen oli sen verran kallis, että päätimme nukkua pitkään. Raahauduttuamme ylös sängystä menimme läheiseen Coop-kauppaan ostamaan eväitä. Yli jääneet frangit tuhlattiin viereisessä kaikkeen japanilaiseen erikoistuneessa kaupassa. Emme ole ihan varmoja mitä tuli ostettua kun pussit ovat niin täynnä harakanvarpaita eikä niistä näe läpi, mutta se selviää ehkä sitten joskus.
Ajoimme sitten paremman paikan puutteessa moottoritien levähdysalueelle pitämään piknikkiä bemarin takapenkillä. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa motaria pitkin, ensin Itävaltaan hetkeksi ja lopulta sitten Saksaan. Saksan puolella autobaanalla osui silmään kyltti jossa luki jotain Ravensburgista ja pelimaailmasta. Seuraavasta liittymästä uukkari ja sitä kohti. Itse pelimaailma paljastui valitettavasti pikkulasten huvipuistoksi ja sisäänpääsymaksu oli turhan suuri, joten jatkoimme matkaa.
Kyllähän tämä nyt aina hotelliaamiaisen voittaa!
Rajanylitys Sveitsistä Itävaltaan. Emme ole joutuneet pysähtymään vielä kertaakaan rajalla.
Poimimme pelimaailman portilta mukaan läjän esitteitä, joista löytyi mm. automuseo läheisestä Wolfeggin kylästä. Museo paljastui hienoksi löydöksi. Sen oli perustanut joku saksalainen kuuluisa autoilutoimittaja/kirjailija ja siellä oli esillä paljon hienoja vanhoja autoja. Niiden joukossa oli mm. vanha Capri, joka oli täynnä nimikirjoituksia alan kuuluisuuksilta. Nimien joukossa oli Henry Ford II, Jackie Stewart, Jacky Ickx, Leo Kinnunen yms.
Vanha hieno SSK replica.
Allekirjoitettu Capri.
Koluttuamme museon läpi yritimme löytää ruokapaikkaa kyseisestä Sudenmunasta, mutta huonolla menestyksellä. Söimme siis eväät loppuun ja jatkoimme matkaa. N+1:n kylän jälkeen tuli vastaan pizzeria. Itse pizzat eivät olleet hirveän isoja, mutta täytteitä (ja suolaa) oli sen verran, ettemme saaneet niitä kerralla syötyä. Saksan hintatasoon ei voi olla kuin tyytyväinen, ateriamme juomineen maksoivat n. puolet siitä mitä yhden hengen ruoka-annos maksaa esim Sveitsiläisessä ravintolassa.
Seuraava kohteemme oli kartasta löytynyt luola. Ajettuamme n. 50km luolan luokse, saimme huomata, että myös luolat suljetaan paikalliseen tapaan kuudelta. Harmissamme käännyimme takaisin ja otimme määränpääksi tämäniltaisen hotellin Krumbachin kylässä. Päästyämme hotelliin meitä odotti sama tilanne johon olemme törmänneet jo monesti tällä matkalla. Kahden hengen huoneemme yhdellä sängyllä olikin muuttunut kahdeksi erilliseksi sängyksi. Asiaa pahoiteltiin kuitenkin kovasti ja saimme ilmaiset juomat sekä hyvitystä huoneen hinnasta, joten kaikki on ok. Nähtäväksi jää miten uni maittaa ensi yönä, tuo lisävuode on minua n. 10cm lyhyempi.
Sieniä ja etanoita suljetussa luolassa.
Törmäsimme myös Tonavaan maaseudulla (useamman kerran).
Tässä kai tämä päivä suurinpiirtein. Huomenna lähdemme läheiseen Legolandiin seikkailemaan ja illaksi sitten Stuttgarttiin yöksi. Siellä meitä odottaa peräti 4,5 tähden hotelli, joka tosin oli epäilyttävän halpa. Saa nähdä mitä yllätyksiä siellä on luvassa...
//Edvin
Sijainti: Krumbach, Saksa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)