Berliini, osa 1

Tänään on ollut matkustuspäivä. Olemme ajaneet reilut 600 km Kölnistä Berliiniin. Aioimme poiketa matkalla jossakin luolassa (joita Luoteis-Saksassa näyttää piisaavan). Ensimmäinen luola oli sijoitettu jännästi jonkun kylän ihan keskustaan. Siellä olikin jonossa joukkio alakoululaisia valmiina luolakäyntiin pyöräilykypärät päissään. Meille kumminkin ilmoitettiin, että seuraava opaskierros lähtee reilun puolentoista tunnin kuluttua, eikä luolaa voi tutkia omatoimisesti tai koululuokan mukana.

Yritimme etsiä auton navigaattorista jonkun muun reitillemme osuvan luolan. yksi oli (saksalaiseen tapaan) suljettu maanantaisin ja toiseen pääsi vain tilauksesta. Pari muuta luolaa oli sen verran sivussa, ettemme viitsineet lähteä katsomaan sattuisivatko ne mahdollisesti olemaan auki virallisesta Ruhetagista (suom. rauhapäivä -vapaapäivä) huolimatta. Sitten päätimme luovuttaa. On se kumma, miten luolassa käyminen voi olla täällä hankalaa, vaikka luulisi luontokohteiden olevan aina auki.

Saksassa on muuten paljon tuulivoimaloita. Ne on rakennettu ryppäisiin, mutta yleensä aina osa ko ryppäässä olevista voimaloista ei ole päällä. En sitten tiedä, miksi ne on laitettu niin lähekkäin, jos tuulta ei riitä kaikille vai eikö niitä pidetä kunnolla kunnossa, kun niitä on kokoajan pois käytöstä. Siinä on sitten jollekin tyypille mukava duuni, kun se ajelee ympäri Saksaa aamuisin laittamassa "tänään rauhapäivä" -laput niille torneille, jotka ei sinä päivänä ole päällä.

Kuulimme pari päivää sitten, että Michael Jakson on kuollut. Juuri tätä edeltävänä päivänä ajoimme hänen patsaansa ohi Geneva-järvellä. Olisi vissiin pitänyt pysähtyä ottamaan siitä pari valokuvaa, ne voisivat nyt olla suuressa huudossa. Uutisissa ainakin sanottiin, että Jacksonin levyt ovat loppuneet monista kaupoista kokonaan. Eilen Kölnissä näimme mm Michael Jaksoniksi pukeutuneen elävän patsaan ja toiselle puolelle toria oli kasattu alttari, missä poltettiin kynttilöitä ja soitettiin Jacksonin levyjä. Lisäksi torin laidalla nökötti katusoittaja, joka soitti Jacksonin kappaleita. Sen lisäksi oli toinen katusoittaja, joka soitti nokkahuilua. Tai oikeestaan se vaan puhalteli siitä paria erilaista ääntä, mutta oli kovasti soittavinaan.

Tänään asumme entisessä Länsi-Berliinissä. Katsoimme jo kartasta, missä muuri on ollut ja kävimme vapaalla vierailulla itäpuolella. Koska täällä on, kuten sanottu, suurin osa paikoista maanantaisin kiinni, vierailimme tänään ainoastaan DDR-museossa ja katselimme kesäalennusmyyntejä. Eläintarha olisi ollut tänään auki, mutta tulimme sitä ajatellen liian myöhään. Täällä myydään muuten joka paikassa spray-maalilla maalattuja betoni- ja kivipaloja, joiden sanotaan olevan Berliinin muurin palasia. Tiedä häntä.

Huomenna lähdemme museokierrokselle ja menemme katsomaan muuria jota ei enää ole. Tuntuu tyhmältä mennä katsomaan sellaista, jota ei ole, mutta menemme kuitenkin :) samalla reissulla yritän löytää puukorukaupan, jollaisen näin Kölnissä, mutta se oli kiinni. Täälläkin pitäis olla sellainen. Samaten Helsingissä. Valitettavasti olen kumminkin unohtanut, mikä ihme sen kaupan nimi oli, joten yritys on varmaan melko tuhoon tuomittu.

Saksalaisia sanotaan monesti supertäsmällisiksi ja säntillisiksi. Täsmällisyys pitääkin enimmäkseen paikkansa. Olemme kuitenkin huomanneet, että sen kääntöpuolena he ovat hemmetin kärsimätöntä porukkaa. Kaiken pitäisi tapahtua justiinsa sillä minuutilla kun on odotettu. Esimerkiksi Legolandissa 4d-näytös pääsi syystä tai toisesta alkamaan reilut 5 min myöhässä ja saksalaiset karjuivat ja kiljuivat siellä minkä ehtivät. Tai jos kaupassa on normaalia pitemmät kassajonot, niin porukka ei jaksa odottaa vuoroaan, vaan monet ryhtyvät sumeilematta etuilemaan jonossa.

- Elssi