Aamun ensimmäinen kohde oli Eisriesenwelt, maailman suurin jääluola Salzburgin eteläpuolella. Luola itsessään on 42 kilometriä pitkä, mutta turistikierroksella lampsittiin luolaan noin kilometrin verran. Jääluola oli siis iso kallioluola erään vuoren sisässä, minne on joskus valunut vettä ja sitten jäätynyt erilaisiksi muodostelmiksi. Luolan sisäänkäynti oli jossain 1700 metrin korkeudessa. Sinne ajettiin ensin supermutkatietä, käveltiin, mentiin hissivaunulla ja taas käveltiin.
Luolassahan oli tietty kylmä, mutta vaikutti vähän siltä, että asiaa dramatisoitiin tarpeettomasti. Siellä oli tuhat ja sata kylttiä, että pitää olla kunnolla päällä jne. Kun Mr Opas sananmukaisesti tempaisi oven auki, sieltä iski järkky puhuri vasten kasvoja suunnilleen pohjoisnavan malliin. Loppujen lopuksi siellä luolassa ei nyt sitten ollutkaan niin kylmä, mulla oli fleecetakki, farkut ja sormikkaat enkä palellut :) Edvinillä tais olla vähän kylmä, kun sillä ei ollut hanskoja eikä kunnon takkia vaan huppari (don't tell mama).
Monilla muilla ihmisillä ei ollut asiat yhtä hyvin. Yksi latvialaissetä oli siellä sortseissa ja se näytti aika kärsivältä. Yks pariskunta taas näytti pukeutuneen kuin Grönlannin talvilomalle, pipot ja kaulaliinat jne, mutta kierroksen loputtua ne päivitteli suureen ääneen, että olipas tosi kylmä ja luojan kiitos päästiin ulos.. Ehkä ne näki jäätä ekaa kertaa elämässään.
Jääluolasta ulosastuessa huomattiin, että olemme pilvessä. Pilvet olivat samalla korkeudella kuin me; näkyvyys oli huono ja tuntui sateelta, tosi kosteaa siis. Alhaalla sitten satoi oikeasti ja vuorenhuiput olivat hävinneet näkyvistä. Alunperin meidän piti mennä Hohe Taeurn -kansallispuistoon vuorikiipeilemään, mutta siitä
suunnitelmasta luovuttiin, kun ei oltais kuitenkaan nähty mitään vuoria tai ylhäältä maisemia. Ja suurimman osan ajasta oisi lisäksi satanut.
Jääluolan juurella kävimme linnassa. Se oli kohtuu pieni "Turunlinna-henkinen" sotalinna. Linna sinänsä oli kyllä ihan söpö, mutta siinä oli selkeä rahastuksen maku. Sisäänpääsymaksu oli 14 euroa per nuppi. Siihen kuului sekä kyyti hissivaunulla linnaan ja takaisin sekä opastus ja sisäänpääsy museoon. Ylhäällä sitten selvisi, että seuraava opastus menee yli tunnin päästä eikä museoon pääse muuten kuin opastetun kierroksen mukana. Ei me sitten viitsitty jäädä odottamaan sitä opaskierrosta vaan tutkittiin linnaa itsenäisesti ja oltiin närkästyneitä niiden hinnoittelusta.
Nyt vietään siis juhannusta itävaltaan sovellettuna. Kukaan muu täällä ei tunnu piittaavan jussista lainkaan, joten meillä on yksityinen juhannus. Eli syödään parmankinkkua (koska Italia alkaa noin 25 km päästä) ja juodaan itävaltalaista olutta. Tai siis minä juon olutta, Edvinillä on jotain limuviinaa tuossa. Se ei enää juo olutta, kun mun piti eilen juoda salaa sen kalja loppuun, ettei majatalotäti olisi järkyttynyt lisää, kun se henkäisi kauhuissaan jo silloin kun mä tilasin enemmän kaljaa kuin Edvin.
Ja kaupoista - sikäli kun niitä nyt sattuu löytämään niitten käsittämättömien aukiolojen puitteissa - ei yllättäen löytynyt kertakäyttögrillejä. Sen sijaan halkoja oli kyllä myynnissä :D Joten grillaus jäi nyt sitten väliin. Toisaalta ulkona sataa edelleen suunnilleen kaatamalla, joten melkoista sissihenkeä stidien raaapiminen tuolla olisi osoittanut. Ja paikalliset oisi taas pitäneet meitä kaheleina. Mutta sehän ei vissiin oisi mitään uutta.
Nyt meillä on taas joku perinteinen majatalo gasthof, Edvin meinasi eka ettei me voida tulla tänne, kun täällä ei ole WLANia, mutta kun ei alkanut löytyä muita majapaikkoja, niin se muutti mielensä. Rasittavaa tuollainen netti- ja kännykkäriippuvuus... Mä en tajua miksi se ei voi vain lomailla. Mutta kai se sitten on sen tapa lomailla. Mä kirjoitan postikortteja kaikille ja se kirjoittaa blogia ja irkkaa tai lähettelee tekstiviestejä. Outo tyyppi (Inzvinite babuska Lena, mutta kyllä se on) :D
Pilvinen vuori.
Näkymää jääluolan suulta.
Juna jolla läpäisimme vuoren.
Elssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti