Jälleen pilvessä

Niin, palataan vielä hetkeksi eiliseen vuoriajeluumme. Vedettiin tosiaan kolme aika tiukkaa vuoristosolatietä eilen illalla pilvisessä säässä. Huipuilla näkyvyys minimaalinen ja sadekin tuli tosiaan lumena/loskana ja tien vieressä oli parin metrin kinokset. Tie tosin oli sula ja enimmäkseen myös kuiva, joten sinänsä tilanne varmasti näytti pahemmalta, kuin oikeasti oli.

Kuvat ko tieosuudelta tulee kohta perässä, yritin kuvata tragikoomista ja surkuhupaisaa tilannetta myös videolle, mutta kamerasta loppui patterit kesken. Toisaalta ihan hyvä, kun video oli tosiaan kategoriaa "älä äiti vaan katso, ettet järkyty" (kuten serkkupoika joskus monta vuotta sitten kiteytti tiukkojen tilanteiden yleisohjeen). Tavallaan tilanteen tunnelma olisi kuitenkin välittynyt parhaiten sen videon kautta erityisesti poikkeuksellisen kuvaavan äänityksen vuoksi. Levysoitin lykkäsi videolle taustamusiikiksi mm Miljoonasateen Enkeleitä onko heitä ja Klamydian Huipulla tuulee (joka kertoo siis epäonnisesta syöksylaskijasta nilkkoja myöten sonnassa). Lisäksi taustalla kuuluu kun kuski kiroilee jokaisessa erityisen epämiellyttävässä kohdassa. Toisaalta taas jos kaikki menee aina hyvin, niin ei ole mitään kerrottavaa tuleville sukupolville, vaikka ne tuskin saisivat meistä kovin imartelevaa kuvaa ko videon perusteella... :)

No joo, olihan se sinänsä aika hurjaa, onneksi ei tarvi mennä enää uudestaan. Nyt olemme päättäneet tehdä seuraavat vuoristokiertoajelut junalla tai bussilla. Toivottavasti huomenna on hyvä keli, niin voitaisiin tehdä junakiertoajelu ja tulla lopuksi takaisin laivalla vuoristojärven poikki. Täältä Interlakenista (keskellä Sveitsiä) pääsis junalla myös "Euroopan katolle" eli Jungfrau-vuorelle (korkeus jotain 4158 m vai mitähän se oli). Junat ei mene tosin kuin 3600 metrin paikkeille. Tänään selvisi, että moinen junamatka maksais jotain 200 euroa henkilöltä, joten jää kyllä väliin.

Tänään ollaan vietetty ns sadepäivää Interlaken-cityssä. Ei varsinaisesti satanut kuin puoli päivää, mutta pilvet roikkuu niin matalalla, että näköaloista on turha haaveilla. Aamulla käytiin Ballenbergin ulkomuseossa, se oli Seurasaaren tapainen mesta, missä oli erilaisia perinteisiä alppikyläjuttuja. Edvinin maailma kirkastui heti, kun kävi ilmi että siellä on myös kotieläimiä, kuten kaneja. Se ei ottanut valokuvia niistä taloista melkeen yhtään, mutta kaneista, vuohista ja lehmistä on vaikka kuinka paljon kuvia.

Sateiseen ulkomuseoon kyllästyttyämme menimme Mysteeripuistoon (Mystery Park). Siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista, erilaisia laser-, video ja 3d-esityksiä sekä mm sukellusvenesimulaattori. Ihan hyvä sadepäiväpaikka sinänsä, ärsytti vaan, kun puisto oli auki kello 18 asti, mutta osa näytöksistä loppui jo kello 16. Pari osastoa jäi meiltä kokonaan näkemättä.

Illalla olimme tutustumassa paikallisiin tuotteisiin suklaaleipomossa tai mikä konditoria se nyt sitten onkaan. Pääsimme seuraamaan suklaakondiittorin työskentelyä, suklaan valmistusprosessia ja maistelemaan erilaisia suklaita. Se oli jännittävää ja mielenkiintoista :)

Kummasti muuten täällä maailmalla oppii arvostamaan sitä, että Suomessa on paikat auki tosi "myöhään". Nyt ihmetyttää, mikä ongelma kauppojen sulkeminen ysiltä oikein on suomalaisille, kun aukiolon vapautusta vaaditaan jatkuvasti. Itävallassa kaikki paikat meni kiinni viimeistään kello 18, täällä tosin vähän pidempään. Justiinsa yritettiin etsiä jotain kahvilaa, joka oisi auki kello 20 aikaan, mutta ei löydetty. Jotkut kaupat näytti olevan auki, mutta siihen se sitten jäikin.

Sveitsi on hassu maa. Tämä on selvästi kallein maa, missä me käydään tällä reissulla. Moottoritien käyttö maksaa, mutta sinne myydään vain vuosilippuja (jotka maksaa paljon). Siksi me eilen päädyttiin sinne vuoristotielle. Samaten ruokailu ja nähhtävyydet on melko hintavia. Sveitsissä on neljä virallista kieltä; saksa, italia, ranska ja romania. Jostain syystä täällä suurin osa jengistä puhuu saksaa ja englantia sekaisin tai vaihtoehtoisesti englantia saksaksi. Joutuu oikeen keskittymäänm, että tajuis kumpaa kieltä kukin puhuu.

Edvin luki Wikipediasta Sveitsin perustietoutta, ja sai selville, että Sveitsin armeija haluaa porukan säilyttävän asepalveluksen päätyttyä inttiaseet kotonaan. Tästä voinee vetää johtopäätöksen, että lähes jokaisessa sveitsiläiskodissa on ase tai pari. Tulipas tosi turvallinen olo tästä tiedosta... Lisäksi opimme, että Sveitsin BKT on maailman kuudenneksi suurin. Edvin ihmettelee, miksi paikalliset sitten ajavat jollain 1970-luvun Golfeilla, joita ei Suomessa enää juurikaan näy liikenteessä.

Nyt pitää vissiin mennä suihkuun. Täällä hotellissa on suihkut, mistä saa kuumaa vettä vaan, jos laittaa yhden frangin automaattiin. Vesi on kumminkin ilmaista, kolikko palautuu tietyn litramäärän jälkeen takaisin. Ja jos haluaa lisää vettä, pitää vaan tunkea kolikko takaisin automaattiin. Vain sveitsiläinen voi keksiä jotain vastaavaa. Muita paikallisia kuuluisia keksintöjä ovatkin kuulemma LSD, lasten kengistä tuttu tarranauha ja sukelluskello.

Hauskaa illanjatkoa kaikille!

-Elssi