Sitten keskiviikon ohjelmaan. Nyt oli sitten vihdoinkin aurinkokin löytänyt Interlakenin, joten päätimme lähteä kokeilemaan seudun julkista liikennettä. Ostimme liput johonkin valmiiseen kiertomatkaan jossa käytetään junaa, bussia ja laivaa. Aikataulu salli yhden kolmen tunnin pysähdyksen jossain matkan varrella. Ensin mentiin Interlakenista junalla Grindelwaldin vuoristokylään. Matka kesti noin puoli tuntia ja meni ihan leppoisasti maisemia katsellessa.
Tällaisella junalla mentiin vuoriseudulle.
Vuorinäkymää junasta.
Grindelwaldissa emme oikein kerenneet viipymään vessataukoa pidempään, vaan hypättiin bussiin joka ajoi meidät korkeammalle vuorille. Vuorille noustiin tietä mikä oli vain vähän bussia leveämpi, onneksi sillä ei ollut juuri muuta liikennettä kuin jokunen polkupyöräilijä ja satunnainen lehmä. Suunnittelimme alunperin, että jäisimme tauollemme jollain tämän bussin pysäkeistä. Oppaan hehkuttamat vuoristokylät paljastuivat kuitenkin korkeintaan kahden rakennuksen (hotelli/ravintola ja vanha lato) ryppäiksi, joten niistä tuskin olisi irronnut iloa kolmeksi tunniksi. Bussimatka oli kiva kokemus maisemien puolesta ja kuskikin yritti parhaansa mukaan toimia matkaoppaana. Kyllä siitä kuskistakin huomasi, ettei ollut ensimmäistä kertaa ratin takana. Noilla teillä ja tuollaisella kalustolla ei ihan kuka tahansa osaisi veivata.
Lehmät tykkäsivät seisoskella tiellä, eikä niitä juurikaan hetkauttanut muutaman sentin päästä menevä bussi.
Vuoria kuvattuna korkeimmasta "kylästä".
Vaihdoimme bussia eräässä "kylässä" ja lähdimme laskeutumaan kohti Meiringeniä, missä kirjoitimme blogiksi eilisen tapahtumat. Täten päättyi puolitoista tuntia kestänyt bussiosuus. Meiringenissä käytiin sitten tosiaan syömässä ruokaa ja poikkeuksellisesti samalla myös jälkiruokaa, kun sitä kerrankin mahtui vielä aterian jälkeen mahaan. Meiringenissä oli Arthur Conan Doyle -museo ja -aukio, sekä Sherlock Holmesin patsas, mutta hemmon yhteys kyseiseen kylään jäi vähän epäselväksi. Museo näytti hyvin pieneltä (yksi huone) ja siihen nähden pääsymaksu oli turhan kova, joten jätettiin se väliin. Ehkä Doylella oli kesämökki siellä, tai jotain muuta vastaavaa.
Meiringenistä jatkoimme junalla Brienziin, josta otimme laivan Interlakeniin. Laivamatka kesti toiset 1,5h ja sekin meni ihan rattoisasti. Itse matka ei olisi ollut kovin pitkä suoraan järven halki, mutta laiva ajoi siksakkia rannalta toiselle ja poimi lisää matkustajia kyytiin. Interlakenissa etsimme hetken nettiyhteyttä ja varasimme tämän illan hotellimme täältä Zürichistä.
Matkustamme laivalla Brienzseellä.
Hotelli on ihan kohtuuhintainen ja melko moderni, mutta ennenkaikkea LÄMMIN ja kunnon sängyllä varustettu verrattuna kolmen viimeisen yön kidutuskammioon. Kävimme myös hotellin alakerrassa olevassa italialaisravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta ravintola oli selvästi liian hieno meille, ei oikein ollut kotoisa tunnelma. Ruokailusta selvittiin melko halvalla, mutta muuten se oli snobimesta viimeisen päälle. Oltiin paikan ainoat juntit jotka tulivat farkuissa ja joivat muuta kuin viiniä. Tuntui siltä kun kaikki muut olisivat tuijottaneet jatkuvasti. Kaiken lisäksi siellä oli todella kuuma, ruoka oli kuumaa ja tuijotus kuumottavaa. Heti kun saimme syötyä sanottiin "tshek pliis" ja lähdettiin pihalle jäähtymään.
-----------
Edvin liiottelee, ei se Interlakenin hotelli mikään kidutuskammio ollut. Vanha puutalo, missä oli varsinkin sadesäällä viileää ja kosteaa sekä nariseva puulattia, vähän sellainen kesämökkifiilis. Elssin kesämökkifiilis vaan vahvistui, kun monta kertaa päivässä meni Hawk yli ;D Harmi sinänsä ettei siellä hotellissa ollut takkaa tai muuta lisälämmitysmahdollisuutta kuten kesämökeillä yleensä, ois ollut aika kiva homma. Mutta siinä mielessä Edvin on ihan oikeessa, että se hotelli oli vähän turhan kallis asumistasoon nähden. Se kun maksoi saman verran kuin talviasuttavatkin hotellit, mutta kaupungin muut hotellit näytti kyllä olevan aika paljon kalliimpia.
Mutta juna-bussi jne retki oli tosiaan hieno, näimme paljon vuoria. Keskimääräinen huippujen korkeus niissä maisemissa oli noi 3,5 km. Bussimatkalta ois voinut pysähtyä myös patikoimaan, mutta patikkareittien korkeuksilla (1-1,5 km) luonto oli ihan samanlaista kuin Suomessa, niin emme viitsineet. Korkeammilla kohdilla oisi taas pitänyt olla vuorikiipeilyvälineet ja -taidot, jotta oisi päässyt huipuille tai ainakin niitä kohti.
t. Elssi
------------
Elssi vähättelee, kyllä siellä hotellissa oli todella kylmä ja sänky oli niin pieni, etten saanut kunnon asentoa millään. Ikkunoissakaan ei ollut verhoja ja huoneessa oli vain yksi sähköpistoke. t. Edvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti