Tänään ylitimme rajan Italiaan ja täällä olemmekin sitten olleet koko päivän. Aamulla herättyämme olimme hieman närkästyneitä säästä, joka näytti pilviseltä ja kostealta, kuten eilenkin. Lähdimme kuitenkin ajamaan kohti Italiaa ja huomasimme, että edessä on kirkas sininen taivas. Päivän tavoitteena oli syödä italialaisia ruokia ja nähdä hienoja maisemia. Lähdimme ajamaan SS48:aa, eli dolomiittitietä (Dolomiitit ovat siis Italian alpit).
Ajettuamme vähän matkaa tietä alkoi tulla vastaan vanhoja kilpa-autoja jostain 30-60 -luvuilta. Siellä oli menossa joku museoautojen kokoontumisajo/kisa. Ihan ensimmäisenä tuli punainen vanha Ferrari, mallia en osaa sanoa, mutta jos se oli aito niin ei sellaista taida alle miljoonalla saada. Arvokasta kalustoa oli sen verran, että niillä oli ihan poliisisaattue; sekä Poliziaa, että Carabinieriä (Italiassa on useaa eri "lajia" poliiseja). Osa kilpailijoista tuntui olevan ihan sunnuntaiajelulla ja toiset ajoivat ihan tosissaan. Piti ajella hyvin varovaisesti, sillä en halunnut kolariin minkään miljoonapelin kanssa Italian vuoristossa.
Jatkoimme matkaa monen pikkukylän läpi ja maisemat olivat erittäin komeat. Vähän väliä noustiin pariin tuhanteen metriin ja sitten laskettiin taas alas tuhanteen. Moottoripyöräilijöitä oli erittäin paljon liikenteessä ja isoissa ryppäissä. Useimmat ajoivat ihan fiksusti (vaikkakin ohitellen koko ajan), mutta tuli siellä muutama kaistapääkin vastaan keskellä tietä mutkassa yms kivaa. Mitään ei kuitenkaan käynyt ja päätin, että jos hankin joskus moottoripyörän, niin täytyy tulla tänne ajelemaan. Elssikin lupautui tulemaan sitten joskus keski-ikäisenä. Sitä se vielä katuu joku päivä, enää 15v...
Kellon tultua yksi päätimme aloittaa päivän kulinaristisen osuuden Arabban kylässä. Sieltä löytyi pizzeria, sinne siis. Olin kuullut etukäteen, etteivät Italialaiset turhaan pilaa pizzojaan täytteillä ja tottahan se oli. Useimmissa pizzoissa oli vain kolme täytettä, tomaatti ja juusto mukaanlukien. Itse söin pizzan ilmakuivatulla kinkulla ja olihan se ihan maukasta. Jotain "perinteistä" kinkku-ananasta olisi ollut kiva maistaa Italialaisittain tehtynä, mutta sehän on Italialaisten mielestä pyhäinhäväistys tunkea jotain ananasta pizzaan. Elssillä oli joku kinkku-herkkusieni-jokumuu pizza, joka näytti sekin kelpaavan.
Pizzan jälkeen jatkoimme matkaa kunnes saavuimme Passo Pordoi -nimiselle levähdyspaikalle. Siellä oli komeat näköalat ja köysiratayhteys kolmen kilometrin korkeuteen. Kun purkauduimme autosta joku Italialainen hemmo tuli pyytämään lahjoitusta huumeiden vastaiseen työhön - suomeksi! Suomalaisia turisteja täällä ei näy juuri yhtään (viimeinen näkyi jossain Saksan puolivälissä moottoritiellä), joten se yllätti hiukan. Ruotsalaisia on kyllä näkynyt muutamia ja hollantilaisia tosi paljon, saksalaisista nyt puhumattakaan. Vähän kyllä ihmetyttää kun maa vaihtuu Italiaksi mutta kaikissa kylteissä on kuitenkin kaikki ensin saksaksi jne.
Nousimme siis äsken mainitulla köysiradalla vuoren päälle ja se kyllä kannatti. Maisemat olivat huikeat ja poikkesivat aika paljon aikasemmista vuorista. Siinä missä Innsbruckin reilun kahden kilsan vuori oli hyvin vehreä niin tämä oli aivan kivinen ja luminen. Aika karu siis, mutta oli kyllä hieno kokemus. Huipulla ei ihme kyllä edes tuullut juurikaan, mikä oli ihan mukavaa. Muuten ei olisi uskaltanut mennä kovin lähelle reunoja.
Vuorella käymisen jälkeen ajoimme mutkapätkän loppuun ja otimme suunnaksi Trenton kaupungin, jossa olemme tänään yötä. Hotellien hintataso on selvästi Itävaltaa korkeampi ja halusimme vähän vaihtelua viime päivien maakuntamatkailuun joten tulimme tänne kaupunkiin. Kävimme äsken vetämässä pastat naamariin (ihan jees) ja kohta tutimaan. Huomenna on tiedossa kansallispuistovisiitti, yksi tunnettu mutkatie ja siirtyminen Sveitsiin. Ainakin jos on hyvä sää, muuten täytyy keksiä jotain muuta. Arrivederci!
//Edvin
Sijainti:
View Larger Map
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti