Berliini, osa 2

Terveisiä sateisesta Berliinistä!

Sade ja ukonilma alkoi tosin juuri hetki sitten. Muuten tänään onkin sitten ollut todella kaunis ja kuuma päivä. Aamulla herättyämme ostimme metroasemalta päiväliput ja matkustimme luonnonhistorialliseen museeon. Museo oli melko kattava ja siellä meni pari tuntia aika helposti. Museossa oli erityisen hieno dinosaurusnäyttely. Siellä oli koottuna muistaakseni seitsemän eri dinosauruksen luurangot. Yksi niistä oli semmoinen iso kasvissyöjä jolla on todella pitkä kaula, Brachiosaurus tms. Kyseinen luuranko on maailman korkein kasattu luuranko (siellä oli ihan Guinnessin todistus). Luurankojen lisäksi siellä oli täytettyjä eläimiä, paljon erikoisia kiviä, Darwin-näyttely yms.

Isoista dinoista oli hiukan vaikeaa saada kuvaa, niin että ne mahtuvat kokonaan kuvaan.


Yksi museon jännistä kivistä.


Tämän museon jälkeen lähdimme katsomaan tekniikan museota. Tämä museo oli periaatteessa ihan hieno, mutta siellä oli aivan valtavan kuuma ja sisällöltään se muistutti hyvin pitkälti Münchenin tekniikan museota, joten jätimme museon tutkimisen kesken. Siellä oli niin tuskaisellisen kuuma ja juomavarastokin oli juuri päässyt ehtymään, joten lähdimme sitten syömään. Maukkaan lounaan jälkeen päätimme lähteä katsomaan egyptiläistä museota. Hetken etsittyämme museota löysimme sen osoitteesta jonkun trendikkään taidemuseon. Egyptiläiset olivat ilmeisesti muuttaneet muualle, tai sitten se oli vain joku tilapäinen näyttely.

Joku omituinen härveli tekniikan museossa.


Hiukan pettyneinä otimme määränpääksi Saksan historian museon. Tämä museo oli siitä hyvä, että siellä oli todella tehokas ilmastointi. Sääli, että meillä oli vain tunti aikaa tutkia sitä ennen sulkemisaikaa. Tässä ajassa ehdimme käydä läpi vuodet 1919-1989 ja nekin melko pikaisesti. Siellä kävi ilmi miten Hitler pääsi valtaan ja mitä kaikkea natsit tekivätkään. Myös itä- ja länsi-saksaa käsiteltiin kovasti. Se on muutenkin ollut kovasti esillä kaikkialla, kun muurin kaatumisesta on nyt 20 vuotta. Lähes jokaisella aukiolla on jonkinsortin infotauluja ja kuvia aiheesta.

Hmm, ilma on näköjään muuttunut sateesta jonkinsortin myrskyksi, tai siltä se ainakin näyttää täältä kahdeksannesta kerroksesta hotellihuoneemme ikkunasta katsottuna. Vesi menee ihan vakaasuoraan ja vauhdilla tuosta ikkunan ohi. Onneksi tultiin ajoissa takaisin hotellille.

Tämänkin museon mentyä kiinni päätimme lähteä katsomaan Checkpoint Charlieta, kuuluisaa rajanylityspaikkaa. Muurista ei ollut enää jälkeäkään, mutta keskellä tietä nökötti joku vartiokoppi, sekä joku itäsaksalaiseen poliisipukuun pukeutunut nainen, jonka kanssa vieressä sai ottaa kuvia maksusta. Alueella oli myös paljon intialaisia ja muita itämaisia heppuja myymässä "melkein aitoa" neuvostoliittolaiskamaa (karvalakkeja, lippuja yms). Charlien jälkeen tallustimme Potsdamer platzille, jossa olikin vain isoja suuryritysten pilvenpiirtäjiä (jonkun oppaan mukaan siellä piti olla kauppoja yms, "uusi keskusta"). Sieltä oli enää lyhyt matka Brandenburgin portille. Se oli ihan hieno, mutta aika turistirysä sekin. Siinä se päivä sitten menikin.

Checkpoint Charlie.


Saksan kolikoistakin tuttu Brandenburgin portti.


Taustalla pätkä muuria joka on rauhoitettu aidalla kun ihmiset käyvät muuten rapsuttamassa sitä mukaan matkamuistona.


Huomenna käydään heti aamusta Berliinin eläintarhassa ja sitten lähdemmekin Hampuriin. Sinne ei ole kuin 300km, joten ehdimme varmasti katsoa kaupungin pakolliset nähtävyydet ennen nukkumaanmenoa. Ylihuomenna olisi sitten tarkoitus yöpyä Kööpenhaminassa.

//Edvin

Berliini, osa 1

Tänään on ollut matkustuspäivä. Olemme ajaneet reilut 600 km Kölnistä Berliiniin. Aioimme poiketa matkalla jossakin luolassa (joita Luoteis-Saksassa näyttää piisaavan). Ensimmäinen luola oli sijoitettu jännästi jonkun kylän ihan keskustaan. Siellä olikin jonossa joukkio alakoululaisia valmiina luolakäyntiin pyöräilykypärät päissään. Meille kumminkin ilmoitettiin, että seuraava opaskierros lähtee reilun puolentoista tunnin kuluttua, eikä luolaa voi tutkia omatoimisesti tai koululuokan mukana.

Yritimme etsiä auton navigaattorista jonkun muun reitillemme osuvan luolan. yksi oli (saksalaiseen tapaan) suljettu maanantaisin ja toiseen pääsi vain tilauksesta. Pari muuta luolaa oli sen verran sivussa, ettemme viitsineet lähteä katsomaan sattuisivatko ne mahdollisesti olemaan auki virallisesta Ruhetagista (suom. rauhapäivä -vapaapäivä) huolimatta. Sitten päätimme luovuttaa. On se kumma, miten luolassa käyminen voi olla täällä hankalaa, vaikka luulisi luontokohteiden olevan aina auki.

Saksassa on muuten paljon tuulivoimaloita. Ne on rakennettu ryppäisiin, mutta yleensä aina osa ko ryppäässä olevista voimaloista ei ole päällä. En sitten tiedä, miksi ne on laitettu niin lähekkäin, jos tuulta ei riitä kaikille vai eikö niitä pidetä kunnolla kunnossa, kun niitä on kokoajan pois käytöstä. Siinä on sitten jollekin tyypille mukava duuni, kun se ajelee ympäri Saksaa aamuisin laittamassa "tänään rauhapäivä" -laput niille torneille, jotka ei sinä päivänä ole päällä.

Kuulimme pari päivää sitten, että Michael Jakson on kuollut. Juuri tätä edeltävänä päivänä ajoimme hänen patsaansa ohi Geneva-järvellä. Olisi vissiin pitänyt pysähtyä ottamaan siitä pari valokuvaa, ne voisivat nyt olla suuressa huudossa. Uutisissa ainakin sanottiin, että Jacksonin levyt ovat loppuneet monista kaupoista kokonaan. Eilen Kölnissä näimme mm Michael Jaksoniksi pukeutuneen elävän patsaan ja toiselle puolelle toria oli kasattu alttari, missä poltettiin kynttilöitä ja soitettiin Jacksonin levyjä. Lisäksi torin laidalla nökötti katusoittaja, joka soitti Jacksonin kappaleita. Sen lisäksi oli toinen katusoittaja, joka soitti nokkahuilua. Tai oikeestaan se vaan puhalteli siitä paria erilaista ääntä, mutta oli kovasti soittavinaan.

Tänään asumme entisessä Länsi-Berliinissä. Katsoimme jo kartasta, missä muuri on ollut ja kävimme vapaalla vierailulla itäpuolella. Koska täällä on, kuten sanottu, suurin osa paikoista maanantaisin kiinni, vierailimme tänään ainoastaan DDR-museossa ja katselimme kesäalennusmyyntejä. Eläintarha olisi ollut tänään auki, mutta tulimme sitä ajatellen liian myöhään. Täällä myydään muuten joka paikassa spray-maalilla maalattuja betoni- ja kivipaloja, joiden sanotaan olevan Berliinin muurin palasia. Tiedä häntä.

Huomenna lähdemme museokierrokselle ja menemme katsomaan muuria jota ei enää ole. Tuntuu tyhmältä mennä katsomaan sellaista, jota ei ole, mutta menemme kuitenkin :) samalla reissulla yritän löytää puukorukaupan, jollaisen näin Kölnissä, mutta se oli kiinni. Täälläkin pitäis olla sellainen. Samaten Helsingissä. Valitettavasti olen kumminkin unohtanut, mikä ihme sen kaupan nimi oli, joten yritys on varmaan melko tuhoon tuomittu.

Saksalaisia sanotaan monesti supertäsmällisiksi ja säntillisiksi. Täsmällisyys pitääkin enimmäkseen paikkansa. Olemme kuitenkin huomanneet, että sen kääntöpuolena he ovat hemmetin kärsimätöntä porukkaa. Kaiken pitäisi tapahtua justiinsa sillä minuutilla kun on odotettu. Esimerkiksi Legolandissa 4d-näytös pääsi syystä tai toisesta alkamaan reilut 5 min myöhässä ja saksalaiset karjuivat ja kiljuivat siellä minkä ehtivät. Tai jos kaupassa on normaalia pitemmät kassajonot, niin porukka ei jaksa odottaa vuoroaan, vaan monet ryhtyvät sumeilematta etuilemaan jonossa.

- Elssi

Rata-ajoa ja Kölnin ihmettelyä

Tere,

Tänään olemme siis käyneet Nürburgring-kilparadalla sekä tutustuneet Kölniin. Lähdimme aamulla heti kusetusaamupalan jälkeen (ei sisältänyt puoliakaan mitä piti, hotellista jäi muutenkin huono fiilis) kohti Nürburgringin kilparataa. Kyseinen rata on maailman pisimpiä (yksi kierros on reilu 20km pitkä) ja vaikeimpia kilparatoja ja sitä kutsutaankin saksaksi Grüne Hölleksi (vihreä helvetti).

Sunnuntaisin radalla on Touristenfahrt, eli se on avoin kaikille. Yksi kierros omalla autolla maksaa 22€, mutta paljon ajaville on olemassa myös kausikortteja yms. Kyseinen rata houkuttelee paljon auto- ja mp-hulluja ympäri maailmaa ja niinpä näimme siellä suurimman suomalaisryhmittymän, mihin olemme tällä matkalla törmänneet. Erikoisia autoja riitti siihen malliin, että joku "perus" Porsche tai Ferrari ei jaksanut montaa sekuntia kiinnostaa. Varikolla olivat myös kummatkin BMW Ring Taxit, joihin on unelmana joskus päästä kyytiin. Kyseessä on siis BMW:n järjestämä elämyskyyti radan ympäri taitavan kuljettajan ja BMW M5:n kyydissä. Kyseinen kyyti on niin suosittu, että se pitää varata n. vuotta etukäteen ja maksaakin useamman satasen. Peruutuspaikkojakin tulee tietysti joskus, mutta nyt ei ollut sellaista onnea. Yleensä jos tuonne onnistuu saamaan ajan, niin sitten pidetään siitä kynsin ja hampain kiinni.

Kuvassa Ring Taxit ja kuuluisa taksinkuljettaja Sabine Schmidt, joka mm. juontaa myös saksalaista autoiluohjelmaa.


Tämä hurjan näköinen vekotin on moottoripyörävalmistaja KTM:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa automalli, X-Bow.


Kun tulimme radalle, niin se oli juuri mennyt tilapäisesti kiinni (kai siellä oli joku onnettomuus tjsp.) joten ehdimme hyvin kierrellä varikkoaluetta ja ottaa kuvia. Hetken päästä tuli kuulutus, että rata on taas auki ja kaikki ryntäsivät ajopeleilleen, minä mukaanlukien. Ajoin radalla vain yhden kierroksen, koska halusin sääliä hieman matkailuautoamme. Tällä radalla ajaminen oli periaatteessa hauskaa, mutta ihan täysin siitä ei voinut ensikertailaisena nauttia, kun piti koko ajan olla hyvin varuillaan. Takaa tuli jatkuvasti paljon nopeampia autoja ja pyöriä, joten lähes koko kierros tuli ajeltua radan oikeata reunaa. Kivaa se kuitenkin oli ja olisi hauskaa tulla tänne joskus ajamaan ihan kunnolla.

Olemme todistettavasti käyneet Ringillä.


Ratavisiitin jälkeen päätimme lähteä Kölniin. Saavuttuamme hotelliin jätimme kamat tänne ja jalkauduimme kaupunkia ihmettelemään. Ensimmäinen pysähdys oli hotellin vieressä sijaitseva Lindtin suklaamuseo. Mitään uutta tuolta ei oikeastaan irronnut koska kävimme jo Interlakenissa suklaamuseossa. Se hauska puoli tuossa kuitenkin oli, että näki miten suklaa etenee liukuhihnalla suklaamössöstä käärepapereihin. Läpinäkyvissä muovikopeissa olevat liukuhihnatyöntekijät näyttivät kyllä hieman kyllästyneiltä työhönsä, mutta kyllähän se itseäkin rassaisi kun turistit kyttää koko ajan tekemisiäsi.

Hassun näköinen suklaamuseo.


Suklaamuseon kuumuudesta vapauduttuamme kävelimme jonkin matkaa Rheine-joen vartta keskustaa kohti katsomaan kuuluisaa tuomiokirkkoa. Kirkko on kyllä valtava ja täynnä yksityiskohtia, mutta matkan toistuvan teeman mukaisesti tämäkin oli julkisivurempassa. Nyt laman aikana lienee edullista rempata, joten kaikki nähtävyydet ovat enemmän tai vähemmän paketissa. Onneksi tämä remppa oli aika pienimuotoinen ja ruosteiset rakennustelineet sulautuivat tavallaan hyvin tummuneeseen kivikirkkoon. Luulin ensin kirkon olevan jotain metallia värinsä takia, mutta kyllä se ihan kiveä oli. Se oli jostain syystä vain tuon värinen.

Kölnin tuomiokirkolla, yöllä valaistuna se olisi kyllä ollut vielä hienompi näky.


Ihmeteltyämme kirkkoa tovin menimme jätskibaariin syömään Kiwi-jädeä ja Pizza-jäden. Kiwi vaikutti maukkaalta, mutta Pizza ei ollut niin hyvä. "Pizzassa" oli iso kasa erilaisia hedelmiä ja paljon kermavaahtoa, mutta itse jäätelöä ei ollut juurikaan. Tämän jälkeen menimme hotelliin, ajatuksena levätä pari tuntia ja mennä sitten jokilaivaristeilylle. Levon jälkeen ilmeni, että olin lukenut mainoskyltin huolimattomasti ja risteilyjä järjestettiinkin vain keskiviikkoisin ja torstaisin. Kaupungilla oli jo tullut käveltyä ihan tarpeeksi, joten tulimme tylsästi takaisin hotellille.

Elssi ja kiwi-jäätelö.


Huomenna on taas "työpäivä", eli luvassa on siirtyminen Kölnistä Berliiniin. Matka on melko pitkä, joten siinä se koko päivä taitaakin sitten mennä. Huomisesta ei välttämättä ole kauheasti kerrottavaa.

//Edvin

Sijainti: Cologne, Saksa

Eilisen kuvat (Stuttgart)

Noniin, tässä nämä eilisen museopäivän kuvat.

Ensin mentiin Porsche-museoon.


Täällä oli niin katumalleja (etualalla legendaarinen 911 Carrera RS 2.7)...


...kuin kilpa-autojakin (917:n eri versioita).


Piipaa-Porsche.


Moby Dick, auto jota testikuljettajatkin pelkäsivät (845hv).


Sitten käytiin Stuttgartin keskustassa syömässä. Tämä oli Schlossplatz, joten kai tuo joku linna on.


Seuraavaksi MB-museoon.


Vasemmalla maailman ensimmäinen autoksi kutsuttava vekotin. Herra Benz ajeli tätä rakennellessaan koeajoja vain öisin, ettei kukaan saisi vihiä hänen keksinnöstään.


Seuraavaksi hiukan kehittyneempi automobiili.


Tässä vuoden 1908 autossa oli litratehot kohdallaan, 10l kuusisylinterinen moottori kehittää 75hv. Tuohon aikaan vain harva auton omistava ajoi sillä itse, heitä kutsuttiin herrasmieskuljettajiksi.


Tässä kuvassa kauniit MB SSK (valk) ja 500K (pun). SSK on tehokas peli vielä ihan nykyaikana, tehoa 225hv ja tämä jo vuonna 1928. 500K taas oli aikansa kallein auto, eikä ihme, se oli todella vaikuttava ilmestys luonnossa.


500K edestä, auto on todella pitkä, vaikkei se siltä näytä kuvissa.


500K:n ylellinen sisusta.


Vanha palvelusta poistunut Paavimobiili. Auto näyttää kyllä lähinnä joltain parittaja-autolta kaikkine kultakoristeineen.


Mersuilla on myös ajettu rallia, muttei kovin paljoa. Tässä SLC, jolla kilpailtiin Etelä-Amerikassa vuonna 1980. Taustalla pari vuotta vanhempi rallimersu.


Tämä hurjan näköinen Mersu T80 rakennettiin vuonna 1939 rikkomaan nopeusennätyksiä. Auto on muuten Ferdinand Porschen suunnittelema hänen ollessaan vielä MB:llä töissä. Vekotinta liikuttaa 44 litran V12, joka tuottaa 3000 hevosvoimaa. Näillä eväillä mennään 600km/h!


//Edvin

Stuttgart

Tänään oli taas autoaiheinen päivä. Aamulla satoi kovasti, joten päätimme aloittaa visiitillä Porsche-museoon. Museo oli mielestäni hyvin mielenkiintoinne, vaikkakin melkoista hehkutusta, mutta niinhän nuo aina. Esillä oli runsaasti Porscheja ihan alkuajoilta asti ja myös muita Ferdinand Porschen suunnittelemia autoja, esim. kuplavolkkari ja mersuja Elssi oli kyllä tylsistyä kuoliaaksi. Aluksi se jaksoi hyvin ja tappoi aikaa kuvaamalla autojen pyöriä ja muita taidekuvia. Lopulta sen oli pakko lähteä kahville jotta pysyisi hereillä. Siellä se tapasi jonkun iäkkään saksalaisen kohtalotoverin, jonka seurassa se viihtyi loppuajan.

Porschen jälkeen sade oli jo lakannut, joten lähdimme Stuttgartin keskustaan syömään ja katsastamaan vanha kauppahalli. Stuttgartissa pysäköintipaikat tuntuvat olevan hyvin harvassa, joten kaikki pysäköivät maanalaisiin palkintohalleihin, joiden löytäminen on välillä haasteellista. Kyltti saattaa osoittaa hallin olevan jossain suunnassa, mutta ei sieltä sitten mitään löydykään. Onneksi parkkihallit ovat melko halpoja. Löydettyämme parkkihallin suunnistimme jonkin aikaa keskustassa ilman karttaa ja löysimme lopulta kauppahallin. Kauppahalli oli kyllä kiva, se oli täynnä kaikenlaista eksoottista, eikä pelkkää kalaa ja lihaa kuten Suomessa. Söimme maukasta italialaista täytettyä leipää ja menimme leivoksille johonkin vanhaan kahvilaan, jota kuulemma suositeltiin Lonely Planetissa.

Tämän jälkeen suuntasimme toiselle puolelle kaupunkia Mercedes-museoon. Jokainen käymämme autotehdas on muuten käytännössä oma kaupunginosansa. Tämäkin museo sijaitsi Mercedes strassella. Kyseisellä kadulla oli myös muuta mersuaiheista, kuten iso Mercedes Arena (joku stadion) ja vieressä myös vähän pienempi Porsche Arena. Näillä tehtailla on yleensä myös omat junapysäkkinsä.

Mersumuseo olikin sitten astetta kattavampi ja Elssikin viihtyi täällä paljon paremmin. Mersumuseossa oli esitelty paitsi autot, niin myös muuta tietoa niiden aikakausista. Mukaan lykätyt audio-oppaat esittelivät myös kohteet eri näkökulmista: teknisesti, yhteiskunnallisesti, näiden yhdistelmä ja lasten versio. Museo oli myös reilusti Porschen museota isompikin, tosin oli niillä enemmän kerrottavaakin. Karl Benz ja Gottlieb Daimlerhan rakensivat ensimmäisen auton ja johtivat alaa pitkään. Mukana oli myös kuuluisuuksin autoja: paavimobiili, Ringo Starrin mersu, Prinsessa Dianan avomersu (jonka se joutui antamaan takaisin Mersulle, koska britit halusivat sen ajavan brittiautolla). Alakerrassa oli sitten mersukauppa, jossa myytiin myös "Young Classics" nimellä "uusia" käytettyjä autoja, esim. parikyt tuhatta ajettu W126 S-mersu hintaan 27500€.

Mersujen jälkeen jalkauduimme jälleen kaupungille ja kävimme hieman shoppailemassa, sekä syömässä kiinalaisessa seisovassa pöydässä. Tuli taas melkoinen ähky, kun emme muistaneet miten rasvaista kiinalainen ruoka on. Ruokailun jälkeen huristeltiin n. 200km tänne Frankfurttiin. Tämäniltainen hotelli on melko vaatimaton eiliseen verrattuna, mutta on se halvempikin. Wlan pitäisi kuulemma löytyä, mutta eihän se totuttuun tapaan toimi lainkaan. Lähetämme tämän mokkulalla (maksaa paljon ulkomailla), joten kuvat tulevat perästä päivän parin päästä, jos taas löytyisi toimiva nettiyhteys.

//Edvin

Sijainti: Frankfurt-am-Main, Saksa

Kuulumisia

Se on Moro!

Kuten sanottu, kävimme tosiaan tänään Legolandissa. Kyseessä oli siis Saksan Legoland, eikä Tanskalainen alkuperäisversio. Legolandeja on kuulemma näiden lisäksi myös Englannissa ja Kaliforniassa. Tuolla Saksan Leegiksessä oli läjäpäin slovenialaisia, sekä porukkaa Itävallasta, Ranskasta, tietty Saksastakin ja nähtiin jopa toinen Suomen kilvissä oleva auto. Edellisen kerran nähtiin suomalaisia toissapäivänä, kun yhdessä rekassa oli suomalainen peräkärry. Sitä edellisen kerran suomalaisia nähtiin Itävallassa jääluolalla.

Legopuistossa oli tosiaan varsin rattoisaa. Aluksi ei oikein osattu tehdä mitään, kun tuntui vähän siltä, että mesta on täynnä lapsiperheitä ja useimmat alkupään laitteet oli tarkoitettu pelkästään alle kouluikäisille. Mutta kyllä me sitten päästiin aika äkkiä leikkifiiliksiin ja hihkuttiin siellä tenavien ja niiden isien mukana. (Edvin muuten kasaa parhaillaan ostostaan innoissaan...) Legolandissa oli myynnissä vaikka mitä lego-kamaa avaimenperistä legopalikka-eväslaatikoihin ja Legoja oli satoina erilaisina rakennussarjoina sekä irtopalikkamyynnissä (kilohinnalla) varmaan kahtasataa erilaista palikkaa, puuta, aitaa, ukkoa, kukkaa, levyä, ovea ja koiraa. Edvinin hieman tuliaisia on ehkä vähän alakanttiin, kun ostettiin varttikilo erilaisia nippeleitä pikkupojille, traktori+moottoripyörä Edvinille, Elssille tietty Legoland-muki jne. Hirveä läjä pikku nyssäköitä oli joka tapauksessa mukana kun lähdettiin pois.

Olisi ollut kyllä hitsin mielenkiintoista tietää, miten monta kymmentä miljoonaa legopalikkaa niissä puiston rakennelmissa oli. Puistoa rakennettaessa niitä on varmaan tuotu sinne kymmeniä rekkalastillisia... Edvin oisi halunnut Eiffel-tornin (siinä oli jotain 3 000 palikkaa) mutta se maksoikin sitten 250 euroa. Ja joku Star Wars sarja maksoi 580 euroa. No, se johti sitten siihen, että selässäni ajelee tällä hetkellä juuri valmistunut leegomoottoripyörä, jossa voi säätää istuinta, pakoputken kulmaa ja ohjaustanko kääntyy. Seuraavaksi luvassa lienee traktori.

Huomenna on sitten Edvinin päivä, kun mennään katselemaan mersuja ja porscheja. Allekirjoittanut saattaa kyllä livistää toiset nähtyään eläintarhaan tai oluttupaan, jos Edvin viihtyy oikein pitkään... Muuta kauhean kiintoisaa täällä Stuttgartissa ei sitten vissiin ollutkaan. Paitsi sitten tämä meidän 4,5 tähden hotelli. Hassua sinänsä, että Edvin välttämättä halusi tulla hienoon hotelliin (kun se oli kerrankin "halpaa", eli ei sen kalliimpaa kuin muuallakaan), mutta sitten kun me tultiin, niin se sanoi että ei tunnu kotoisalta kun on liian siistiä ja kaikilla muilla on puku ja sillä on sortsit ja ryppyinen paita. Täällä hotellihuoneessa se kyllä viihtyy, mutta tuolla ulkona se hiiviskelee hiljaa ettei kukaan huomaa ja tuntee itsensä juntiksi aina kun joku tulee vastaan :D

Tänään tuli muuten mittariin 3600 kilsaa. Viikon päästä ois tarkotus olla ainakin suunnilleen kotona. Sitä ennen on tiedossa melkoinen urakka saksalaista ja ruotsalaista liikennettä. Liikenne sinänsä on muuten varsin mielenkiintoista. Saksassa jengi ajaa todella säntillisesti, mutta kukaan ei käytä ajovaloja eikä myöskään suuntavilkkuja yleensä käytetä kun vaihdetaan kaistaa. Käännyttäessä jengi yleensä kyllä vilkuttaa. Maanteillä ajetaan suunnilleen vähän hitaammin kuin Suomessa, tai sitten löytyy niitä, jotka haluavat ajaa sielläkin jotain 120+.Itävallassa liikenne oli yllättävän sujuvaa, siellä rekatkin meni pitkin vuoristosolia yllättävän reippaasti ja traktorit oli helppo ohittaa.

Italian liikenne taas oli varsin kaaottista. Joskin minä olin kuvitellut, että italialaiset ajaisi kuin hullut, mutta kaaos johtui siitä, että ne ajoivat miellään alle rajoitusten eivätkä uskaltaneet ohittaa edes traktoreita. Italialainen kaupunkiliikenne sen sijaan oli kaaoottista, sillä noin 60 % kaduista oli yksisuuntaisia ja loput 40 % oli tukittu pysäköidyillä autoilla. Teiden pinnat oli aikas huonossa kunnossa välistä. Hupaisaa oli, että Italian vuoristotiet oli niin ahtaita ja mutkaisia, että monissa kylissä ei käynyt ollenkaan roska-autoa (se ei ilmeisesti mahtunut ajamaan sinne). Siellä porukka vei roskapussinsa jonnekin maitolaiturille, missä oli kyltti, että "kaupunkiin menijä! ota tästä roskia mukaasi ja heitä ne pois kaupungissa". Sveitsin liikenne oli ihan ihmeellistä, traktorit ajoivat suunnilleen keskellä tietä, että ei varmasti voi ohittaa ja teiden pinnat oli vuorotellen saksalaisen säntillisiä ja vuorotellen Italian tapaan kuoppaisia ja rikkinäisiä.

Eilen ajelimme pitkin saksalaista maaseutua. Siellä oli tusinoittain pieniä kyliä ja vähän isompia kyliä. Kylät olivat pääpiirteissään varsin samanoloisia, mutta eivät kuitenkaan identtisiä. Kaksi asiaa oli kuitenkin vakio joka kylässä. Jokaisen pellon reunassa ja kylän suurimmissa risteyksissä oli krusifiksipatsas (jos joku tietää miksi, niin kertokaa ihmeessä!) ja toisekseen kaikkialla leijaili voimakas lannan haju. Toinen mielenkiintoinen ilmiö saksalaiskylissä on huoltoasemat. En oikein ymmärrä, mitä niillä on tarkoitus huoltaa, mutta varsin joka lähtöön niitä näytti olevan. Eilen ajettiin jotain 150 kilsaa ja yritettiin etsiä huoltoasemaa, jolla on wc, mutta ei löydetty yhtään. Sen sijaan nähtiin varmaan 20 kylmäasemaa, huoltoasemia, joilla oli ruokakauppa, autokorjaamo, tupakkakauppa tai viinikauppa. Ilmeisesti Saksaan on säädetty vakiomäärä huoltoasemavessoja, mutta kaikki on sijoitettu moottoriteiden varsille. Tulomatkalla ainakin näytti siltä, että autobahnin varressa hyvin ravintola-wc-bensis -huoltoasemia oli tuhkatiheään. Ilmeisesti vessat ovat loppuneet, eikä landelle laitettavaksi jäänyt yhtään. No, parempi sekin kuin Sveitsissä. Siellä ajettiin 150 kilsaa moottoritietä ja nähtiin yksi huoltoasema. Eikä niitä ihan hirveästi ollut maallakaan, joten oli pakko tankata jokaisella huoltiksella, kun ei tiennyt montako sataa superkuluttavaa vuoristosolaa on ennen seuraavaa korttiautomaattibensa-asemaa...

Kävimme muuten tänä iltana syömässä läheisessä kebap-ravintolassa. Saksassa kebab tosiaan kirjoitetaan kovalla p:llä lopussa ja se näyttää minusta tosi hassulta. Krisse väitti, että Saksassa kebabit oisi jauhelihan omaista murua, eikä lastuja, mutta kyllä ainakin meidän tän päiväinen kebab oli ihan lastuina. Se oli joku saksalaienen erikoinen, pitaleipäkebab, missä oli punakaalia ja hapankaalia. Otettiin kumpikin joku ateria, mihin kuului pitaleipä, ranskanperunat ja limsa. Kebab oli jo niin valtava, ettei kumpikaan jaksettu syödä enää ranskanperunoita. Kysyttiin joltain nuorisojengiltä, maistuisivatko meidän koskemattomat ranskanperunat niille. Mutta eivät se sitten innostuneet niistä. Huomenna pitää kyllä mennä syömään johonkin oikeaan ravintolaan, kun eilen syötiin pizzaa ja tänään legolandissa pikaruokaa ja vielä illalla kebabia. Alkaa jo tehdä mieli jotain oikeeta ruokaa pikkuhiljaa..

Ainiin, yleisön pyynnöstä pitänee vissiin vielä todeta, että emme ainakaan toistaiseksi ole nähneet yhtään tulvaa. Täällä Etelä-Saksassa näyttää varsin kuivalta tällä hetkellä. Tänäänkin piti sataa koko päivän, mutta on satanut vaan vähän aamupäivällä. Iltapäivä oli varsin lämmin ja kesäinen. Itävallassa satoi kyllä viime viikolla aikas rankasti, kuten taisimme kertoakin. Ja mehän katsoimme ennen Italiaan menoa säätiedotuksesta, että rankkasadetta oli luvassa moneksi päiväksi, joten ei sinänsä mikään ihme jos siellä on lopulta tulvinut. Nyt kun mä sanon näin, niin tietysti tulee huomenna älytön sade. Meidän lomaa ei muutenkaan ole säät ihan kauheesti suosineet. Mä olen käyttänyt sortseja kerran ja Edvin kahdesti. Suurin osa ajasta on kulunut fleecetakki päällä.

- Elssi

Perjantai: Legoland!

Tänään oli hauska päivä. Herättyämme huristelimme n 20km Günzburgiin, Legolandiin. Legolandin porteilla meitä lähestyi nainen, jolla oli ylimääräisiä lippuja ja möi ne meille hieman edukkaammin. Haiskahti tietty vähän epäilyttältä, mutta kyllä me niillä sisään päästiin (ja uloskin).



Puisto koostui hienoista pienoismallikaupungeista, huvipuistolaitteista ja kaupoista. Siellä oli loppujen lopuksi yllättävän paljon tehtävää meidänkin ikäisille. Ei ollut kuin muutama laite, mihin me olimme jo liian isoja. Osa laitteista oli tietty aika kesyjä, mutta oli siellä pari aika hurjaa vuoristorataa ja muuta kieputinta.

Merirosvolaite, missä sai ampua vesitykeillä toisiaan.


Ensiksi mentiin legotehtaaseen katsomaan miten palikat syntyvät. Siellä oli myös tehdasmyymälä, josta sai ostaa kilohinnalla irtopaloja. Niitä ostimme hieman tuliaisiksi. Tämän jälkeen ihasteltiin hienoja pienoismallikaupunkeja, joissa oli liikkuvia veneitä, legoukkoja yms. Täällä näimme jälleen Neuschwansteinin linnan, joka ei ollut tällä kertaa julkisivurempassa, kuten esikuvansa viime viikolla. Pienoismallit olivat täynnä hienoja yksityiskohtia ja niiden rakentaminen on varmasti kestänyt kauan.

Neuschwanstein legoversiona.


Hienoja yksityiskohtia.


Herkullisen näköinen vohveliannos. Näytti valitettavasti paremmalta kuin maistui.


Kävimme myös jollain vesiputous-veneajelulla, jossa kastuimme hieman. Otin tästä videonkin, mutta se näyttää melko kesyltä ruudulla. Sen lisäksi käytiin vuoristoradassa ja jossain hassussa kieputtimessa, joka piti ensin ohjelmoida itse (voimakkuus asteikolla 1-5, ylösalaisin roikotusta yms). Valitsimme miedoimman vaihtoehdon, sillä se näytti siltä, että siinä tulee helposti huono olo. Valinnastamme huolimatta se oli kyllä aika hurjaa kyytiä, joten villein vaihtoehto olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Tällaistakin kokeiltiin.


Lopulta käytiin 4D-elokuvanäytöksessä, joka oli myös hauska kokemus. Kyseessä oli siis 3D-elokuva (erikoislasit silmillä) höystettynä sää- ja valoefekteillä. Kun elokuvassa tuli lumisade niin niskaamme satoi jotain vaahtoa, kun oli hirmumyrsky niin sisällä tuuli kovasti jne. Teatterin laidoilla oli myös kankaat, minne heijastettiin jotain salaman kuvia yms tehostamaan vaikutusta. Lopulta käytiin vielä ostamassa vähän lisää tuliaisia ja tietenkin omat matkamuistot. Onhan siitä nyt jo aikaa kun olen viimeeksi saanut Legoja!

Einstein legoukkona.


Legolandin jälkeen poikettiin Ulmissa Gigantin tapaisessa elektroniikkakaupassa hakemassa lisää tallennustilaa kuvia varten. Sitten jatkoimme matkaa tänne Stuttgarttiin. Vielä toistaiseksi tästä 4,5 tähden hotellista ei ole löytynyt mitään yllätystä epäilyttävän halvasta hinnasta huolimatta. Paitsi tietty, että pysäköinti ja aamupala eivät kuulu hintaan, mutta sitä arvelimmekin. Nämä kai laittavat peruutuspaikat tai hiljaisina aikoina huoneita tuonne Hotels.comiin, sillä parempi kai se on ottaa halvalla vieraita kuin seisottaa huoneita tyhjillään. Respa ja rafla on vähän liian hienoa seutua meille (täynnä pukuihmisiä), mutta huone on oikein kiva. Todella korkea katto ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia ja ainakin oletettavasti pitkästä aikaa kunnollinen tyyny!

Tässä kai tämä, huomiseksi on luvassa kaupungissa sijaitsevat Mercedes Benz- ja Porsche-museot, sekä siirtyminen Frankfurttiin. Elssi lupasi vielä blogata jotain yleiskuulumisia tänään.

Frankfurt legoversiona, huomenna vertailemaan!


//Edvin

Sijainti: Stuttgart, Saksa

Saksan maakuntamatkailua

Torstai.

Tämä päivä alkoi aiempia myöhemmin. Väsytti niin paljon ja hotellimme aamiainen oli sen verran kallis, että päätimme nukkua pitkään. Raahauduttuamme ylös sängystä menimme läheiseen Coop-kauppaan ostamaan eväitä. Yli jääneet frangit tuhlattiin viereisessä kaikkeen japanilaiseen erikoistuneessa kaupassa. Emme ole ihan varmoja mitä tuli ostettua kun pussit ovat niin täynnä harakanvarpaita eikä niistä näe läpi, mutta se selviää ehkä sitten joskus.

Ajoimme sitten paremman paikan puutteessa moottoritien levähdysalueelle pitämään piknikkiä bemarin takapenkillä. Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa motaria pitkin, ensin Itävaltaan hetkeksi ja lopulta sitten Saksaan. Saksan puolella autobaanalla osui silmään kyltti jossa luki jotain Ravensburgista ja pelimaailmasta. Seuraavasta liittymästä uukkari ja sitä kohti. Itse pelimaailma paljastui valitettavasti pikkulasten huvipuistoksi ja sisäänpääsymaksu oli turhan suuri, joten jatkoimme matkaa.

Kyllähän tämä nyt aina hotelliaamiaisen voittaa!


Rajanylitys Sveitsistä Itävaltaan. Emme ole joutuneet pysähtymään vielä kertaakaan rajalla.


Poimimme pelimaailman portilta mukaan läjän esitteitä, joista löytyi mm. automuseo läheisestä Wolfeggin kylästä. Museo paljastui hienoksi löydöksi. Sen oli perustanut joku saksalainen kuuluisa autoilutoimittaja/kirjailija ja siellä oli esillä paljon hienoja vanhoja autoja. Niiden joukossa oli mm. vanha Capri, joka oli täynnä nimikirjoituksia alan kuuluisuuksilta. Nimien joukossa oli Henry Ford II, Jackie Stewart, Jacky Ickx, Leo Kinnunen yms.

Vanha hieno SSK replica.


Allekirjoitettu Capri.


Koluttuamme museon läpi yritimme löytää ruokapaikkaa kyseisestä Sudenmunasta, mutta huonolla menestyksellä. Söimme siis eväät loppuun ja jatkoimme matkaa. N+1:n kylän jälkeen tuli vastaan pizzeria. Itse pizzat eivät olleet hirveän isoja, mutta täytteitä (ja suolaa) oli sen verran, ettemme saaneet niitä kerralla syötyä. Saksan hintatasoon ei voi olla kuin tyytyväinen, ateriamme juomineen maksoivat n. puolet siitä mitä yhden hengen ruoka-annos maksaa esim Sveitsiläisessä ravintolassa.

Seuraava kohteemme oli kartasta löytynyt luola. Ajettuamme n. 50km luolan luokse, saimme huomata, että myös luolat suljetaan paikalliseen tapaan kuudelta. Harmissamme käännyimme takaisin ja otimme määränpääksi tämäniltaisen hotellin Krumbachin kylässä. Päästyämme hotelliin meitä odotti sama tilanne johon olemme törmänneet jo monesti tällä matkalla. Kahden hengen huoneemme yhdellä sängyllä olikin muuttunut kahdeksi erilliseksi sängyksi. Asiaa pahoiteltiin kuitenkin kovasti ja saimme ilmaiset juomat sekä hyvitystä huoneen hinnasta, joten kaikki on ok. Nähtäväksi jää miten uni maittaa ensi yönä, tuo lisävuode on minua n. 10cm lyhyempi.

Sieniä ja etanoita suljetussa luolassa.


Törmäsimme myös Tonavaan maaseudulla (useamman kerran).


Tässä kai tämä päivä suurinpiirtein. Huomenna lähdemme läheiseen Legolandiin seikkailemaan ja illaksi sitten Stuttgarttiin yöksi. Siellä meitä odottaa peräti 4,5 tähden hotelli, joka tosin oli epäilyttävän halpa. Saa nähdä mitä yllätyksiä siellä on luvassa...

//Edvin

Sijainti: Krumbach, Saksa

Vuoriexkursio

Yksi asia joka yhdistää jokaista maata missä olemme käyneet: surkeat nettiyhteydet. Varsinkin langattomien verkkojen kanssa saa taistella ihan joka ikinen kerta, mutta eipä Zürichin johdollinen verkkokaan hirveän hyvin toiminut. Eikä asiasta edes maksa vaivaa valittaa respaan, ei ne koskaan tajua mitään netistä. Täytyy kokeilla uudestaan myöhemmin.

Sitten keskiviikon ohjelmaan. Nyt oli sitten vihdoinkin aurinkokin löytänyt Interlakenin, joten päätimme lähteä kokeilemaan seudun julkista liikennettä. Ostimme liput johonkin valmiiseen kiertomatkaan jossa käytetään junaa, bussia ja laivaa. Aikataulu salli yhden kolmen tunnin pysähdyksen jossain matkan varrella. Ensin mentiin Interlakenista junalla Grindelwaldin vuoristokylään. Matka kesti noin puoli tuntia ja meni ihan leppoisasti maisemia katsellessa.

Tällaisella junalla mentiin vuoriseudulle.


Vuorinäkymää junasta.


Grindelwaldissa emme oikein kerenneet viipymään vessataukoa pidempään, vaan hypättiin bussiin joka ajoi meidät korkeammalle vuorille. Vuorille noustiin tietä mikä oli vain vähän bussia leveämpi, onneksi sillä ei ollut juuri muuta liikennettä kuin jokunen polkupyöräilijä ja satunnainen lehmä. Suunnittelimme alunperin, että jäisimme tauollemme jollain tämän bussin pysäkeistä. Oppaan hehkuttamat vuoristokylät paljastuivat kuitenkin korkeintaan kahden rakennuksen (hotelli/ravintola ja vanha lato) ryppäiksi, joten niistä tuskin olisi irronnut iloa kolmeksi tunniksi. Bussimatka oli kiva kokemus maisemien puolesta ja kuskikin yritti parhaansa mukaan toimia matkaoppaana. Kyllä siitä kuskistakin huomasi, ettei ollut ensimmäistä kertaa ratin takana. Noilla teillä ja tuollaisella kalustolla ei ihan kuka tahansa osaisi veivata.

Lehmät tykkäsivät seisoskella tiellä, eikä niitä juurikaan hetkauttanut muutaman sentin päästä menevä bussi.


Vuoria kuvattuna korkeimmasta "kylästä".


Vaihdoimme bussia eräässä "kylässä" ja lähdimme laskeutumaan kohti Meiringeniä, missä kirjoitimme blogiksi eilisen tapahtumat. Täten päättyi puolitoista tuntia kestänyt bussiosuus. Meiringenissä käytiin sitten tosiaan syömässä ruokaa ja poikkeuksellisesti samalla myös jälkiruokaa, kun sitä kerrankin mahtui vielä aterian jälkeen mahaan. Meiringenissä oli Arthur Conan Doyle -museo ja -aukio, sekä Sherlock Holmesin patsas, mutta hemmon yhteys kyseiseen kylään jäi vähän epäselväksi. Museo näytti hyvin pieneltä (yksi huone) ja siihen nähden pääsymaksu oli turhan kova, joten jätettiin se väliin. Ehkä Doylella oli kesämökki siellä, tai jotain muuta vastaavaa.

Meiringenistä jatkoimme junalla Brienziin, josta otimme laivan Interlakeniin. Laivamatka kesti toiset 1,5h ja sekin meni ihan rattoisasti. Itse matka ei olisi ollut kovin pitkä suoraan järven halki, mutta laiva ajoi siksakkia rannalta toiselle ja poimi lisää matkustajia kyytiin. Interlakenissa etsimme hetken nettiyhteyttä ja varasimme tämän illan hotellimme täältä Zürichistä.

Matkustamme laivalla Brienzseellä.


Hotelli on ihan kohtuuhintainen ja melko moderni, mutta ennenkaikkea LÄMMIN ja kunnon sängyllä varustettu verrattuna kolmen viimeisen yön kidutuskammioon. Kävimme myös hotellin alakerrassa olevassa italialaisravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta ravintola oli selvästi liian hieno meille, ei oikein ollut kotoisa tunnelma. Ruokailusta selvittiin melko halvalla, mutta muuten se oli snobimesta viimeisen päälle. Oltiin paikan ainoat juntit jotka tulivat farkuissa ja joivat muuta kuin viiniä. Tuntui siltä kun kaikki muut olisivat tuijottaneet jatkuvasti. Kaiken lisäksi siellä oli todella kuuma, ruoka oli kuumaa ja tuijotus kuumottavaa. Heti kun saimme syötyä sanottiin "tshek pliis" ja lähdettiin pihalle jäähtymään.

-----------

Edvin liiottelee, ei se Interlakenin hotelli mikään kidutuskammio ollut. Vanha puutalo, missä oli varsinkin sadesäällä viileää ja kosteaa sekä nariseva puulattia, vähän sellainen kesämökkifiilis. Elssin kesämökkifiilis vaan vahvistui, kun monta kertaa päivässä meni Hawk yli ;D Harmi sinänsä ettei siellä hotellissa ollut takkaa tai muuta lisälämmitysmahdollisuutta kuten kesämökeillä yleensä, ois ollut aika kiva homma. Mutta siinä mielessä Edvin on ihan oikeessa, että se hotelli oli vähän turhan kallis asumistasoon nähden. Se kun maksoi saman verran kuin talviasuttavatkin hotellit, mutta kaupungin muut hotellit näytti kyllä olevan aika paljon kalliimpia.

Mutta juna-bussi jne retki oli tosiaan hieno, näimme paljon vuoria. Keskimääräinen huippujen korkeus niissä maisemissa oli noi 3,5 km. Bussimatkalta ois voinut pysähtyä myös patikoimaan, mutta patikkareittien korkeuksilla (1-1,5 km) luonto oli ihan samanlaista kuin Suomessa, niin emme viitsineet. Korkeammilla kohdilla oisi taas pitänyt olla vuorikiipeilyvälineet ja -taidot, jotta oisi päässyt huipuille tai ainakin niitä kohti.

t. Elssi
------------

Elssi vähättelee, kyllä siellä hotellissa oli todella kylmä ja sänky oli niin pieni, etten saanut kunnon asentoa millään. Ikkunoissakaan ei ollut verhoja ja huoneessa oli vain yksi sähköpistoke. t. Edvin

Geneva-järvi ja Interlakenin pubikierros

Tervehdys,

Tässä tiistain tarina, sillä emme ole päässeet hetkeen nettiin.

Herättyämme huomasimme, että Interlakenin sää on jälleen kerran pilvinen ja sateinen, joten päätimme lähteä päiväretkelle Geneva-järvelle. Menimme lyhyintä reittiä joka meni jälleen kerran maaseudun läpi, mutta mitään dramaattisia vuoren ylityksiä ei tullut tällä kerralla vastaan. Päästyämme järvelle poikkesimme ensiksi jossain vanhassa linnassaa, missä oli lusinut mm joku runoilija nimeltä Byron. Tyrmän seinät ja pilarit olivat täynnä nimikaiverruksia, josta sai jonkinlaisen kuvan miten paljon väkeä sielläkin oli istunut. Linna oli siitä kiva, että sitä pääsi tutkimaan ihan vapaasti, eikä ollut pakko mennä jollekin opastetulle kierrokselle. Jotain eka-tokaluokkalaisia siellä oli kyllä ihan älyttömästi, joten eteneminen ahtaissa käytävissä oli hidasta. Sveitsissä on nyt vissiin meneillään viimeinen kouluviikko, kun joka paikassa on laumoittain ala-asteikäisiä luokkaretkeläisiä. Lisäksi kaikki turistisysteemit on paljon paremmin auki ensi viikolla...

Chillonin linna Geneva-järvellä.


Runoilijan nimmari muiden vankien joukossa.


Linna muistutti siis melko paljon Turunlinnaa tai muita vastaavia suomalaisia laitoksia. Se sijaitsi varsin kauniisti järven rannalla tai itseasiassa järvessä, sillä rannan puolella oli erikseen vallihauta ja toisella puolella muurit loppuivat järveen. Linnan "Hätäuloskäynti" olikin näppärästi luukku, josta pääsi hyppäämään järveen. Linnan lisäksi kävimme Lausannessa kahdessa katedraalissa, toinen oli Lausannen Katedraali ja toisen nimi oli Notre Dame :) Lausannen katedraali oli ulkoa tosi näyttävä, mutta sisältä melko kolkko, siis todella pelkistetty. Notre Dame taas oli ulkoa varsin vaatimaton, mutta sisältä varsin tunnelmallinen suurine maalauksineen.

Elssi ja Mini-ND.


Itse Genevajärvi oli varsin kaunis ja älyttömän iso. Yritettiin kovasti arvuutella, näimmekö Ranskaan asti vai emme. Järven eteläranta nimittäin kuuluu Ranskalle ja itä-, pohjois- ja länsipuoli Sveitsille. Me ihastelimme järveä koillislaidalta Villeneuvesta Lausanneen. Siellä oli varsin ranskalainen meininki, kaikki kyltit yms olivat ranskankielisiä ja ihmiset puhuivat ranskaa. Aluetta sanotaan jostain syystä Sveitsin Rivieraksi, vaikkei siellä ollut mitään hiekkarantaa tms. Ehkä siellä on sitten muuten Rivieramainen meininki. Palmuja siellä ainakin oli. Lausannessa näimme myös (pitkästä aikaa) julkisesti juopottelevia spurguja. Niitä ei ole pahemmin näkynyt viime aikoina.

Palmut loivat mukavan välimerellisen tunnelman.


Kaupunkinäkymää Lausannesta.


Lausannessa tuli taas syötyä omituista ruokaa. Minä (Edvin) tilasin Hawaii-pizzan, jossa on ainakin meilläpäin perinteisesti kinkkua ja ananasta. Täällä kyseinen pizza sisälsi ananasta, katkarapuja, kirsikan ja todella paljon currya. Curry sopii kyllä mausteeksi ruokiin ihan hyvin, mutta pizzan täytteenä se ei oikein tunnu toimivan. Varsinkaan kun suuhun osui välillä semmosia kuivia currypaakkuja. Pizza näytti kyllä varsin sievältä, mutta haju oli melkoinen ja syöminenkin oli työn ja tuskan takana.

Erikoinen currypizza.


Lausannesta lähdimme sitten takaisin Interlakeniin, minne ystävämme Krisse ja Pasi olivat juuri saapumassa. Kävimme sitten samalla paikallisessa Sparissa, jossa myytiin kaikenlaista eksoottista kuten esim Lapin Kultaa, epäkaljoja ja kertakäyttögrillejä. Keksimme sitten, että pidetään porukalla grillijuhlat, kun emme päässeet Juhannuksena käristelemään makkaroita. Poikien saavuttua hotelliimme lähdimme etsimään sopivaa puistoa, missä voisimme grillata rauhassa ja nauttia luonnosta. Joen rannalta löytyikin ihan mukava kohta, jossa saatiin olla kohtuullisen rauhassa. Virkavalta ei puuttunut piknikkiimme (ehkä ne eivät huomanneet), mutta yhtäkkiä jostain pelmahti paikalle lauma japanilaisturisteja. Japanilaisia meidän evästauko huvitti jostain syystä suunnattomasti ja pitihän siitä ottaa paljon kuvia. Ensin ne zoomasivat meidän makkaroihin grillillä, sitten ottivat yleiskuvia tilanteesta ja lopuksi vielä lähikuvia kasvoistamme. Sitten ne esittelivät niitä meille. Melko julkeaa, ettenkö sanoisi. Itse en ainakaan kehtaisi tehdä tuollaista, väittävät vielä, että japanilaiset ovat pidättyväisiä... Japanilaiset lähtivät onneksi siitä lopulta kun emme huomioineet niitä mitenkään. Näin me sitten päädyttiin jonkun japanilaisperheen lomakuva-albumiin.

Päivän agendalla oli myös pesulakäynti. Aiemmin olemme nähneet kaikenlaisia itsepalvelupesuloita, mutta ei olla vielä käyty kertaakaan. Eilen lähdimme siis pulvereinemme ja pyykkipusseinemme kohti pesulaa. Pesula löytyi kohtuullisen helposti, mutta hämmennys oli melkoinen, kun pesulassa olikin pesukoneiden sijaan rivi tietokoneita ja lauma nuoria kundeja juomassa olutta baaritiskin ääressä. Ja minä kun odotin näkeväni rivin pyykkikoneita ja kuivausrummun. Herra Pesulanpitäjä ei ymmärtänyt ollenkaan, että mikä siinä oli minusta niin ihmeellistä. No, se ukko sitten pesi meidän vaatteet ja homma hoitui. Muistettiin jopa kesken illanistujaisten käydä hakemassa valmiit pyykit pois.

Pyykkireissun jälkeen jatkoimme illanviettoa Interlakenin pubeissa, jotka sulkevat melko aikaisin ovensa, kuten kaikki muukin täällä. Tämä on oikeasti kumma maa, kun kaikki tuntuu olevan aina kiinni. Aina päivisin kun etsimme ruokapaikkaa niin ne ovat juuri sulkeneet tai sulkemassa. Jopa yleiset vessat pitää sulkea viimeistään kuudelta, eihän kukaan enää sen jälkeen voi niitä tarvita... Kun pubit menivät kiinni, niin lähdimme etsimään ruokaa ja löysimme avoinna olevan kiinalaisravintolan. Seurueemme saksankielen taidoista se ei ainakaan voinut johtua, mutta jostain syystä tilaukset menivät aivan pieleen. Krisse, joka tilasi jotain paljon lihaa sisältävää ruokaa ja sanoi, että on kova nälkä, jäi kokonaan ilman ruokaa. Juomat muuttuivat myös kummasti, vodka ja konjakkihan muistuttavat kovasti toisiaan...

Tämän jälkeen etsittiin vielä jotain avoinna olevaa ravintolaa (kello oli tässä vaiheessa n. 12), mutta sitäpä ei löytynyt. Ei edes vaikka kysyimme poliisiltakin tietä Saksaksi. Johonkin suuntaan se kyllä osoitti, mutta ei sieltä mitään löytynyt, joten päätimme vetäytyä hotelliimme nukkumaan. Poliisitäti oli myös sitä mieltä, että raitis kuljettajamme ajoi liian kovaa pääkadulla. Tiedä sitten mihin sekin väitteensä perusti, kun ei edes tutkannut (ajoimme siis todellakin rajoituksen mukaan, 30km/h, just oltiin lähdetty liikkeelle parkkiruudusta ja päästiin ehkä just yks kortteliväli ennen pysäytystä). Kai meidän auto vain kuulosti siltä kuin ajettais tosi kovaa, kun se auto pörisee niin paljon.

Edvin & Elssi