Tässä tiistain tarina, sillä emme ole päässeet hetkeen nettiin.
Herättyämme huomasimme, että Interlakenin sää on jälleen kerran pilvinen ja sateinen, joten päätimme lähteä päiväretkelle Geneva-järvelle. Menimme lyhyintä reittiä joka meni jälleen kerran maaseudun läpi, mutta mitään dramaattisia vuoren ylityksiä ei tullut tällä kerralla vastaan. Päästyämme järvelle poikkesimme ensiksi jossain vanhassa linnassaa, missä oli lusinut mm joku runoilija nimeltä Byron. Tyrmän seinät ja pilarit olivat täynnä nimikaiverruksia, josta sai jonkinlaisen kuvan miten paljon väkeä sielläkin oli istunut. Linna oli siitä kiva, että sitä pääsi tutkimaan ihan vapaasti, eikä ollut pakko mennä jollekin opastetulle kierrokselle. Jotain eka-tokaluokkalaisia siellä oli kyllä ihan älyttömästi, joten eteneminen ahtaissa käytävissä oli hidasta. Sveitsissä on nyt vissiin meneillään viimeinen kouluviikko, kun joka paikassa on laumoittain ala-asteikäisiä luokkaretkeläisiä. Lisäksi kaikki turistisysteemit on paljon paremmin auki ensi viikolla...
Chillonin linna Geneva-järvellä.
Runoilijan nimmari muiden vankien joukossa.
Linna muistutti siis melko paljon Turunlinnaa tai muita vastaavia suomalaisia laitoksia. Se sijaitsi varsin kauniisti järven rannalla tai itseasiassa järvessä, sillä rannan puolella oli erikseen vallihauta ja toisella puolella muurit loppuivat järveen. Linnan "Hätäuloskäynti" olikin näppärästi luukku, josta pääsi hyppäämään järveen. Linnan lisäksi kävimme Lausannessa kahdessa katedraalissa, toinen oli Lausannen Katedraali ja toisen nimi oli Notre Dame :) Lausannen katedraali oli ulkoa tosi näyttävä, mutta sisältä melko kolkko, siis todella pelkistetty. Notre Dame taas oli ulkoa varsin vaatimaton, mutta sisältä varsin tunnelmallinen suurine maalauksineen.
Elssi ja Mini-ND.
Itse Genevajärvi oli varsin kaunis ja älyttömän iso. Yritettiin kovasti arvuutella, näimmekö Ranskaan asti vai emme. Järven eteläranta nimittäin kuuluu Ranskalle ja itä-, pohjois- ja länsipuoli Sveitsille. Me ihastelimme järveä koillislaidalta Villeneuvesta Lausanneen. Siellä oli varsin ranskalainen meininki, kaikki kyltit yms olivat ranskankielisiä ja ihmiset puhuivat ranskaa. Aluetta sanotaan jostain syystä Sveitsin Rivieraksi, vaikkei siellä ollut mitään hiekkarantaa tms. Ehkä siellä on sitten muuten Rivieramainen meininki. Palmuja siellä ainakin oli. Lausannessa näimme myös (pitkästä aikaa) julkisesti juopottelevia spurguja. Niitä ei ole pahemmin näkynyt viime aikoina.
Palmut loivat mukavan välimerellisen tunnelman.
Kaupunkinäkymää Lausannesta.
Lausannessa tuli taas syötyä omituista ruokaa. Minä (Edvin) tilasin Hawaii-pizzan, jossa on ainakin meilläpäin perinteisesti kinkkua ja ananasta. Täällä kyseinen pizza sisälsi ananasta, katkarapuja, kirsikan ja todella paljon currya. Curry sopii kyllä mausteeksi ruokiin ihan hyvin, mutta pizzan täytteenä se ei oikein tunnu toimivan. Varsinkaan kun suuhun osui välillä semmosia kuivia currypaakkuja. Pizza näytti kyllä varsin sievältä, mutta haju oli melkoinen ja syöminenkin oli työn ja tuskan takana.
Erikoinen currypizza.
Lausannesta lähdimme sitten takaisin Interlakeniin, minne ystävämme Krisse ja Pasi olivat juuri saapumassa. Kävimme sitten samalla paikallisessa Sparissa, jossa myytiin kaikenlaista eksoottista kuten esim Lapin Kultaa, epäkaljoja ja kertakäyttögrillejä. Keksimme sitten, että pidetään porukalla grillijuhlat, kun emme päässeet Juhannuksena käristelemään makkaroita. Poikien saavuttua hotelliimme lähdimme etsimään sopivaa puistoa, missä voisimme grillata rauhassa ja nauttia luonnosta. Joen rannalta löytyikin ihan mukava kohta, jossa saatiin olla kohtuullisen rauhassa. Virkavalta ei puuttunut piknikkiimme (ehkä ne eivät huomanneet), mutta yhtäkkiä jostain pelmahti paikalle lauma japanilaisturisteja. Japanilaisia meidän evästauko huvitti jostain syystä suunnattomasti ja pitihän siitä ottaa paljon kuvia. Ensin ne zoomasivat meidän makkaroihin grillillä, sitten ottivat yleiskuvia tilanteesta ja lopuksi vielä lähikuvia kasvoistamme. Sitten ne esittelivät niitä meille. Melko julkeaa, ettenkö sanoisi. Itse en ainakaan kehtaisi tehdä tuollaista, väittävät vielä, että japanilaiset ovat pidättyväisiä... Japanilaiset lähtivät onneksi siitä lopulta kun emme huomioineet niitä mitenkään. Näin me sitten päädyttiin jonkun japanilaisperheen lomakuva-albumiin.
Päivän agendalla oli myös pesulakäynti. Aiemmin olemme nähneet kaikenlaisia itsepalvelupesuloita, mutta ei olla vielä käyty kertaakaan. Eilen lähdimme siis pulvereinemme ja pyykkipusseinemme kohti pesulaa. Pesula löytyi kohtuullisen helposti, mutta hämmennys oli melkoinen, kun pesulassa olikin pesukoneiden sijaan rivi tietokoneita ja lauma nuoria kundeja juomassa olutta baaritiskin ääressä. Ja minä kun odotin näkeväni rivin pyykkikoneita ja kuivausrummun. Herra Pesulanpitäjä ei ymmärtänyt ollenkaan, että mikä siinä oli minusta niin ihmeellistä. No, se ukko sitten pesi meidän vaatteet ja homma hoitui. Muistettiin jopa kesken illanistujaisten käydä hakemassa valmiit pyykit pois.
Pyykkireissun jälkeen jatkoimme illanviettoa Interlakenin pubeissa, jotka sulkevat melko aikaisin ovensa, kuten kaikki muukin täällä. Tämä on oikeasti kumma maa, kun kaikki tuntuu olevan aina kiinni. Aina päivisin kun etsimme ruokapaikkaa niin ne ovat juuri sulkeneet tai sulkemassa. Jopa yleiset vessat pitää sulkea viimeistään kuudelta, eihän kukaan enää sen jälkeen voi niitä tarvita... Kun pubit menivät kiinni, niin lähdimme etsimään ruokaa ja löysimme avoinna olevan kiinalaisravintolan. Seurueemme saksankielen taidoista se ei ainakaan voinut johtua, mutta jostain syystä tilaukset menivät aivan pieleen. Krisse, joka tilasi jotain paljon lihaa sisältävää ruokaa ja sanoi, että on kova nälkä, jäi kokonaan ilman ruokaa. Juomat muuttuivat myös kummasti, vodka ja konjakkihan muistuttavat kovasti toisiaan...
Tämän jälkeen etsittiin vielä jotain avoinna olevaa ravintolaa (kello oli tässä vaiheessa n. 12), mutta sitäpä ei löytynyt. Ei edes vaikka kysyimme poliisiltakin tietä Saksaksi. Johonkin suuntaan se kyllä osoitti, mutta ei sieltä mitään löytynyt, joten päätimme vetäytyä hotelliimme nukkumaan. Poliisitäti oli myös sitä mieltä, että raitis kuljettajamme ajoi liian kovaa pääkadulla. Tiedä sitten mihin sekin väitteensä perusti, kun ei edes tutkannut (ajoimme siis todellakin rajoituksen mukaan, 30km/h, just oltiin lähdetty liikkeelle parkkiruudusta ja päästiin ehkä just yks kortteliväli ennen pysäytystä). Kai meidän auto vain kuulosti siltä kuin ajettais tosi kovaa, kun se auto pörisee niin paljon.
Edvin & Elssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti