Kuulumisia

Se on Moro!

Kuten sanottu, kävimme tosiaan tänään Legolandissa. Kyseessä oli siis Saksan Legoland, eikä Tanskalainen alkuperäisversio. Legolandeja on kuulemma näiden lisäksi myös Englannissa ja Kaliforniassa. Tuolla Saksan Leegiksessä oli läjäpäin slovenialaisia, sekä porukkaa Itävallasta, Ranskasta, tietty Saksastakin ja nähtiin jopa toinen Suomen kilvissä oleva auto. Edellisen kerran nähtiin suomalaisia toissapäivänä, kun yhdessä rekassa oli suomalainen peräkärry. Sitä edellisen kerran suomalaisia nähtiin Itävallassa jääluolalla.

Legopuistossa oli tosiaan varsin rattoisaa. Aluksi ei oikein osattu tehdä mitään, kun tuntui vähän siltä, että mesta on täynnä lapsiperheitä ja useimmat alkupään laitteet oli tarkoitettu pelkästään alle kouluikäisille. Mutta kyllä me sitten päästiin aika äkkiä leikkifiiliksiin ja hihkuttiin siellä tenavien ja niiden isien mukana. (Edvin muuten kasaa parhaillaan ostostaan innoissaan...) Legolandissa oli myynnissä vaikka mitä lego-kamaa avaimenperistä legopalikka-eväslaatikoihin ja Legoja oli satoina erilaisina rakennussarjoina sekä irtopalikkamyynnissä (kilohinnalla) varmaan kahtasataa erilaista palikkaa, puuta, aitaa, ukkoa, kukkaa, levyä, ovea ja koiraa. Edvinin hieman tuliaisia on ehkä vähän alakanttiin, kun ostettiin varttikilo erilaisia nippeleitä pikkupojille, traktori+moottoripyörä Edvinille, Elssille tietty Legoland-muki jne. Hirveä läjä pikku nyssäköitä oli joka tapauksessa mukana kun lähdettiin pois.

Olisi ollut kyllä hitsin mielenkiintoista tietää, miten monta kymmentä miljoonaa legopalikkaa niissä puiston rakennelmissa oli. Puistoa rakennettaessa niitä on varmaan tuotu sinne kymmeniä rekkalastillisia... Edvin oisi halunnut Eiffel-tornin (siinä oli jotain 3 000 palikkaa) mutta se maksoikin sitten 250 euroa. Ja joku Star Wars sarja maksoi 580 euroa. No, se johti sitten siihen, että selässäni ajelee tällä hetkellä juuri valmistunut leegomoottoripyörä, jossa voi säätää istuinta, pakoputken kulmaa ja ohjaustanko kääntyy. Seuraavaksi luvassa lienee traktori.

Huomenna on sitten Edvinin päivä, kun mennään katselemaan mersuja ja porscheja. Allekirjoittanut saattaa kyllä livistää toiset nähtyään eläintarhaan tai oluttupaan, jos Edvin viihtyy oikein pitkään... Muuta kauhean kiintoisaa täällä Stuttgartissa ei sitten vissiin ollutkaan. Paitsi sitten tämä meidän 4,5 tähden hotelli. Hassua sinänsä, että Edvin välttämättä halusi tulla hienoon hotelliin (kun se oli kerrankin "halpaa", eli ei sen kalliimpaa kuin muuallakaan), mutta sitten kun me tultiin, niin se sanoi että ei tunnu kotoisalta kun on liian siistiä ja kaikilla muilla on puku ja sillä on sortsit ja ryppyinen paita. Täällä hotellihuoneessa se kyllä viihtyy, mutta tuolla ulkona se hiiviskelee hiljaa ettei kukaan huomaa ja tuntee itsensä juntiksi aina kun joku tulee vastaan :D

Tänään tuli muuten mittariin 3600 kilsaa. Viikon päästä ois tarkotus olla ainakin suunnilleen kotona. Sitä ennen on tiedossa melkoinen urakka saksalaista ja ruotsalaista liikennettä. Liikenne sinänsä on muuten varsin mielenkiintoista. Saksassa jengi ajaa todella säntillisesti, mutta kukaan ei käytä ajovaloja eikä myöskään suuntavilkkuja yleensä käytetä kun vaihdetaan kaistaa. Käännyttäessä jengi yleensä kyllä vilkuttaa. Maanteillä ajetaan suunnilleen vähän hitaammin kuin Suomessa, tai sitten löytyy niitä, jotka haluavat ajaa sielläkin jotain 120+.Itävallassa liikenne oli yllättävän sujuvaa, siellä rekatkin meni pitkin vuoristosolia yllättävän reippaasti ja traktorit oli helppo ohittaa.

Italian liikenne taas oli varsin kaaottista. Joskin minä olin kuvitellut, että italialaiset ajaisi kuin hullut, mutta kaaos johtui siitä, että ne ajoivat miellään alle rajoitusten eivätkä uskaltaneet ohittaa edes traktoreita. Italialainen kaupunkiliikenne sen sijaan oli kaaoottista, sillä noin 60 % kaduista oli yksisuuntaisia ja loput 40 % oli tukittu pysäköidyillä autoilla. Teiden pinnat oli aikas huonossa kunnossa välistä. Hupaisaa oli, että Italian vuoristotiet oli niin ahtaita ja mutkaisia, että monissa kylissä ei käynyt ollenkaan roska-autoa (se ei ilmeisesti mahtunut ajamaan sinne). Siellä porukka vei roskapussinsa jonnekin maitolaiturille, missä oli kyltti, että "kaupunkiin menijä! ota tästä roskia mukaasi ja heitä ne pois kaupungissa". Sveitsin liikenne oli ihan ihmeellistä, traktorit ajoivat suunnilleen keskellä tietä, että ei varmasti voi ohittaa ja teiden pinnat oli vuorotellen saksalaisen säntillisiä ja vuorotellen Italian tapaan kuoppaisia ja rikkinäisiä.

Eilen ajelimme pitkin saksalaista maaseutua. Siellä oli tusinoittain pieniä kyliä ja vähän isompia kyliä. Kylät olivat pääpiirteissään varsin samanoloisia, mutta eivät kuitenkaan identtisiä. Kaksi asiaa oli kuitenkin vakio joka kylässä. Jokaisen pellon reunassa ja kylän suurimmissa risteyksissä oli krusifiksipatsas (jos joku tietää miksi, niin kertokaa ihmeessä!) ja toisekseen kaikkialla leijaili voimakas lannan haju. Toinen mielenkiintoinen ilmiö saksalaiskylissä on huoltoasemat. En oikein ymmärrä, mitä niillä on tarkoitus huoltaa, mutta varsin joka lähtöön niitä näytti olevan. Eilen ajettiin jotain 150 kilsaa ja yritettiin etsiä huoltoasemaa, jolla on wc, mutta ei löydetty yhtään. Sen sijaan nähtiin varmaan 20 kylmäasemaa, huoltoasemia, joilla oli ruokakauppa, autokorjaamo, tupakkakauppa tai viinikauppa. Ilmeisesti Saksaan on säädetty vakiomäärä huoltoasemavessoja, mutta kaikki on sijoitettu moottoriteiden varsille. Tulomatkalla ainakin näytti siltä, että autobahnin varressa hyvin ravintola-wc-bensis -huoltoasemia oli tuhkatiheään. Ilmeisesti vessat ovat loppuneet, eikä landelle laitettavaksi jäänyt yhtään. No, parempi sekin kuin Sveitsissä. Siellä ajettiin 150 kilsaa moottoritietä ja nähtiin yksi huoltoasema. Eikä niitä ihan hirveästi ollut maallakaan, joten oli pakko tankata jokaisella huoltiksella, kun ei tiennyt montako sataa superkuluttavaa vuoristosolaa on ennen seuraavaa korttiautomaattibensa-asemaa...

Kävimme muuten tänä iltana syömässä läheisessä kebap-ravintolassa. Saksassa kebab tosiaan kirjoitetaan kovalla p:llä lopussa ja se näyttää minusta tosi hassulta. Krisse väitti, että Saksassa kebabit oisi jauhelihan omaista murua, eikä lastuja, mutta kyllä ainakin meidän tän päiväinen kebab oli ihan lastuina. Se oli joku saksalaienen erikoinen, pitaleipäkebab, missä oli punakaalia ja hapankaalia. Otettiin kumpikin joku ateria, mihin kuului pitaleipä, ranskanperunat ja limsa. Kebab oli jo niin valtava, ettei kumpikaan jaksettu syödä enää ranskanperunoita. Kysyttiin joltain nuorisojengiltä, maistuisivatko meidän koskemattomat ranskanperunat niille. Mutta eivät se sitten innostuneet niistä. Huomenna pitää kyllä mennä syömään johonkin oikeaan ravintolaan, kun eilen syötiin pizzaa ja tänään legolandissa pikaruokaa ja vielä illalla kebabia. Alkaa jo tehdä mieli jotain oikeeta ruokaa pikkuhiljaa..

Ainiin, yleisön pyynnöstä pitänee vissiin vielä todeta, että emme ainakaan toistaiseksi ole nähneet yhtään tulvaa. Täällä Etelä-Saksassa näyttää varsin kuivalta tällä hetkellä. Tänäänkin piti sataa koko päivän, mutta on satanut vaan vähän aamupäivällä. Iltapäivä oli varsin lämmin ja kesäinen. Itävallassa satoi kyllä viime viikolla aikas rankasti, kuten taisimme kertoakin. Ja mehän katsoimme ennen Italiaan menoa säätiedotuksesta, että rankkasadetta oli luvassa moneksi päiväksi, joten ei sinänsä mikään ihme jos siellä on lopulta tulvinut. Nyt kun mä sanon näin, niin tietysti tulee huomenna älytön sade. Meidän lomaa ei muutenkaan ole säät ihan kauheesti suosineet. Mä olen käyttänyt sortseja kerran ja Edvin kahdesti. Suurin osa ajasta on kulunut fleecetakki päällä.

- Elssi