Elssin ruokablogi

Olemme muutenkin tutustuneet loistavasti erityisesti saksalaiseen ja itävaltalaiseen ruokakulttuuriin matkamme aikana. Olemme maistelleet kaikenlaista ahkerasti ja Edvinkin on syönyt reippaasti kaikenlaisia saksalaisia ruokia eikä pelkkiä snitzeleitä (wieninleikkeitä) ranskaisilla. Saksassa tykätään selvästi kovasti keitetystä lihasta. Olemme nähneet runsaasti keitettyjä pihvejä. Yleensä niitä tarjoillaan perunoiden kanssa (vaihtoehtoisesti röstinä, perunasalaattina tai sitten erilaisina kroketteina tai knöledeinä). Lisäksi kävimme pastaravintolassa, jossa pastakastikkeessa oli keitettyä pihviä.

Knödelit sinänsä ovatkin jo oma lukunsa. Sanakirjamme mukaan knödel tarkoittaa suomeksi pyörykkää. Söin Itävallassa Dölsachissa pinaattiknöledeitä, eli niitä voi siis leipoa aivan mistä aineksista tahansa. Yhteistä kaikille knödeleille lienee se, että ne tuppaavat olemaan melko jauhoisia. Esimerkiksi pinaattiknödelit olivat varsin kuivia. Koska niiden kanssa ei yleensä (jostain käsittämättömästä syystä) tarjota kastiketta, niin ihmettelen miten saksalaiset saavat ne alas ilman että jää suu täyteen jauhoja. Minun pinaattiknödelit paranivat huimasti, kun lisäsin niihin Edvinin annoksen mukana tullutta majoneesia. Selvennyksenä vielä mainittakoon, että näihin kasvisknödel-annoksiin ei yleensä kuulu varsinaisesti muuta kuin ne knödelit tai korkeintaan muutama tomaattisiivu tms pienimuotoinen "salaattiosio".

Toinen varsin mielenkiintoinen ilmiö täälläpäin on salaatti. Itävallassa lähes kaikissa annoksissa tuli mukana joku erillinen kulhollinen salaattia. Valitettavasti niissä oli myös vakiovarusteena ainakin desilitra balsamicoa tai jotain vastaavaa. Kastiketta oli siis niin paljon, että sitä jäi kulhon pohjalle noin 1 cm sen jälkeen kun kasvikset nosteli pois. Saksassa taas salaatti on sama asia kuin erilaiset kaalit raastettuina. Eilen söin kebab-ravintolassa salaatin, jossa oli lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Muissa ravintoloissa emme ole nähneet tuommoista suomessa käytettävän tyyppistä salaattia vielä.

Olemme syöneet tällä matkalla todella vähän pikaruokaa, vain kolmesti. Kerran mäkkärissä, sitten eilisen kebabin ja Wienissä noodelikojusta laatikollisen nuudeleita. Näistä oma suosikkini oli ehdottomasti nuudelilaatikko. Sen sijaan olemme perehtyneet hyvin ravintoloiden tarjontaan. Olemme törmänneet mm aamiaiseen, jota tarjoillaan kello 8-18. Eräässä toisessa ravintolassa taas ei suostuttu tarjoamaan meille ruokaa kello 13 iltapäivällä, sillä heidän mielestä oli liian aikaista syödä tai jotain.

Erityisen hyvää ruokaa oli mm italiailaisessa ravintolassa Münchenissä. Siellä söin lohipastaa kermakastikkeella, joka oli kyllä varsin täyttävää, kuten kermapastat yleensäkin. Kermapasta kohtasi voittajansa Kasselissa; tässä pastassa oli kanaa, parsakaalia ja muita vihanneksia, eikä muuten mitään kermakastiketta. Allekirjoittaneelle on edelleen suuri mysteeri, miten ihmeessä noilla aineksilla saatiin aikaan niin rasvainen ruoka, että alkoi oikein tuntea kuinka verisuonet tukkiutuvat.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös aito vasikkainen wieninleike. Itävaltalaiset eivät tarjoa kastiketta sen kanssa, koska se kuuluu perinteisesti syödä perunasalaatin kanssa. Perunasalaattiin ei täälläpäin käytetä majoneesia, vaan se muistuttaa enemmän kylmänä tarjottavia kermaperunoita, joissa kerma on korvattu maidon ja veden sekoituksella. Seassa on sipulia ja ruohosipulia.

Maitoa on vähän ikävä. Sitä ei ole tarjolla missään tai sitten sitä kutsutaan kermaksi. Tsekeissä söin hotellin aamupalalla jugurttia, joka muistutti oikeastaan enemmän jotain naminami vanukasta. Jugurtissa oli parisenkymmentä prosenttia rasvaa ja se oli hyvin makeaa. Itävallassa ja Saksassa jugurtti on lähempänä meikäläistä, vaikka siltikin rasvaisempaa. Sitä voi kuitenkin syödä (rasvaa on vain noin 4 %).

-Elssi