Seuraavaksi mentiinkin tehdaskierrokselle, johon ei onneksi tarvinnut varata aikaa etukäteen, kuten monella muulla merkillä. Tehdaskierros tehtiin pienellä bussi-junalla, jonka kyydistä ei päässyt poistumaan. Opas puhui valitettavasti vain Saksaa, ei edes kysynyt oliko englanninkielisiä kyydissä. Harmi sinänsä, sillä meidän vieressä istui myös aasialaisturisteja jotka olivat aivan pihalla koko touhusta (yksi laittoi silmätippoja ja toinen pelasi kännykällä), vaikkemme mekään ihan kauheasti ymmärtäneet selostuksesta. Mielenkiintoista se silti oli kun ajeltiin liukuhihnojen vieressä ja katseltiin työntekijöiden ja robottien toimintaa. Kierroksella ei valitettavasti saanut kuvata.
Kierroksen jälkeen käytiin tsekkaamassa muutamat muut rakennukset mm; uusien autojen luovutustila (jossa riitti kyllä kuhinaa, uusia autoja luovutettiin asiakkaille suunnilleen samaa tahtia kuin niitä rullasi tehtaan liukuhihnalta), Volkkarin eri merkkien omat esittelytilat (esillä siis uusimmat myytävät mallit, ei mitään uutta), yritettiin päästä semmoiseen läpinäkyvään torniin missä säilytettiin uusia autoja, mutta sinnekin olisi pitänyt varata aika etukäteen (parin minuutin hissiajelua varten?!?) sekä käytiin "aikatalossa" jossa esiteltiin viimeisen 125 vuoden tärkeimmät autot (paljon muitakin kun Volkkareita). Varsinaista museota ei siis ollut, toisin kuten esim. Porschella ja Mersulla (kts vuoden 2009 reissu). Tämän jälkeen käytiin vielä katsomassa maastoajorataa. Sinnekin olisi yllättäen pitänyt varata aika jo etukäteen, mikä oli kyllä aika harmi, sillä tuo näytti kaikista hauskimmalta aktiviteetiltä. 35€:lla olisi päässyt ajamaan Touaregilla tai Amarokilla ja 25€:lla Tiguanilla. Rata koostui vesiesteestä, kallistetuista teistä, jyrkistä mäistä, rappusista, keinusta yms. Yksi Tiguan-paikka olisi ollut vielä jäljellä, mutta sitäkin olisi pitänyt odottaa vielä 2h ja olimme tässä vaiheessa jo katsonut kaiken muun katsomisen arvoisen, joten päätimme lähteä pois.
Volkkarilta lähdimme sitten kohti Goslarin kaupunkia ja siellä sijaitsevaa kaivosmuseota. Kaivoksessa louhittiin kuparia, sinkkiä ja lyijyä. Ensin kierreltiin vähän aikaa museota ja ihmeteltiin erilaisia esineitä, joista ei ihan aina keksinyt miten ne liittyvät kaivostoimintaan (selostukset olivat tietysti vain Saksaksi ja osasta puuttui sekin). Sen jälkeen pistettiin keltaiset suojakypärät päähän ja lähdettiin reilun tunnin opastetulle (Saksaksi, tietysti) kierrokselle kaivokseen. Kaivoksessa oli viileää, märkää, pimeää ja ahdasta, kuten arvata saattaa. Tunsin taas itseni oikein suureksi, kun sain kulkea tunnin pää kumarassa. Oli se silti ihan mukava kohde, vaikkei itse selostuksesta kauheesti irti saanutkaan.
Kaivoksen jälkeen kello alkoi olla sen verran, että oli aika etsiä seuraava majapaikka jostain vähän lähempää Tsekin rajaa (huomiseksi mennään siis Prahaan yöksi). Päädyimme n. 300km päähän Leipzigin edustalle, josta löytyi ihan kelpo hotelli ihan kelpoon hintaan. Jossain vaiheessa autobaanan varrella oli kyltti, että ylitimme entisen Saksojen välisen rajan ja sen kyllä huomasi heti. Baanalla asvaltti muuttui heti pomppuisemmaksi ja äänekkäämmäksi. Kun käännyimme pois baanalta niin päädyimme heti kylään jossa aika tuntui pysähtyneen. Peräämme liimaantui Trabant eikä kylässä näyttänyt olevan ketään alle 60 vuotiasta. Talojen ikkunat olivat rikki ja mainokset kuluneet lähes lukukelvottomiksi. Yleensäkin sellainen tyypillinen (länsi)saksalainen huoliteltu ilme loisti poissaolollaan.
Lännemmässä pihat ovat aina tiptop ja muutenkin kaikki on hyvin siistiä ja symmetristä, nurmikko aina ajettu jne. Mukavaa vaihtelua tämäkin.
Nyt alas hotellin aulaan käyttämään ilmaista wlania, jotta saadaan tämäkin teksti nettiin ja varattua huomiseksi hotelli Prahasta.
//Edvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti