Tanskan läpiajo

Hohhoijaa, tänään olemme ensimmäistä kertaa hotellissa, jossa osataan kirjoittaa nimi oikein. Saksankieliset eivät jostain syystä tajua että suomen kielen ö on ihan sama kuin heidän oma ö. Jostain syystä kirjoitus ei aina onnistu, vaikka lykkäisi passin malliksi nenän alle :D Nyt nököttelemme siis Skånessa (Malmössä). Toistaiseksi ollaan saatu ihan hyvin selvää ihmisten puheesta.

Tämän päivän matkustelu on hoidettu aika pitkälti vuoden 2009 reittiä pitkin; tulimme taas Lübeckin ohi Puttgardeniin ja siitä laivalla Tanskaan sille saarelle, jolla Kööpenhamina on. Ensi kerralla kun tulee asiaa tälle suunnalle (jos tulee), niin me kyllä ajetaan kaikki Tanskan saaret. Lauttamatka Saksasta Tanskaan kesti siis noin 45 minuuttia ja se maksoi 86 euroa!!!! Ihan vaan vertailun vuoksi kaikille tiedoksi, että paluulippumme Tukholmasta Turkuun maksoi auton kanssa 53 euroa (hinta ei sisällä ruokailuja) ja Helsinkiinkin olisi päässyt noin 75 eurolla (ei ollut tilaa enää halutulle päivälle). No se hyvä puoli tossa Saksa-Tanska lautassa oli, että viinakset oli halvempia kuin Ruotsinlaivalla, mutta aika tyyriistä silti moinen reissaaminen. Ei voi kuin ihmetellä, miten Tanskasta ja Ruotsista ihmiset viitsivät käydä Saksan puolella ostamassa kaljaa noilla hinnoilla... Laskimme laivamatkalla ajan kuluksi että kaljaa pitäisi oikeasti tuoda EU-maksimi 110 litraa per nuppi, jotta touhussa olisi edes jotain liiketaloudellista kannattavuuspohjaa. Ja harva sitä kaljaa niin paljon kai juo että 330 tölkkiä viitsii ostaa autotalliin pinottavaksi.


Kolme tanskalaissetää näyttää mallia viinarallaamisessa. Peräkärry täynnä Carlsbergiä ja auton perä maassa.

Kävimme vertailun vuoksi ruotsalaisessa ruokakaupassa. Se oli kyllä joku superkauppa, siellä oli vaikka mitä! Harmi kun Edvinillä oli niin kiire pois, itse olisin voinut viettää siellä vähän kauemminkin aikaa, kun muut nähtävyydet olivat jo kiinni. Samaten apteekit, niin tänään emme päässeet tuhoamaan hotellihuonetta jääpussilla. Hyvä sinänsä, että sotkettiin jääpussilla vaan hotellihuone. Aiemmin päivällä hakattiin edeltävää pikajääpussia kaupungilla lounasravintolamme terassilla. Jos se pussi olisi räjähtänyt samalla tavalla ympäriinsä ympärillä olevien ihmisten päälle, ihmisten ruoka-annoksiin jne, niin siinäpä olisi ollut sekasotkua kerrakseen...

Ruotsalainen kauppa oli siis varsin hieno. Saksassa suurin osa kaupoista on Lidlejä, Hohereita ja Aldeja. Nämä kolme on sisustukseltaan ja valikoimaltaan hyvin saman tyyppisiä, vaikka eivät olekaan samaa firmaa. Lidlissä on muutamia paikallisia lisäyksiä lukuun ottamatta tasan samat kamat kuin Suomen Lidleissäkin. Aldissa ja Hoherissa on vähän eri tuotteita, mutta hyvin saman tyyppisiä. Yhteistä noille kaikille on, että kaikki "herkut" myydään erilaisina monipakkauksina.Eli esimerkiksi jäätelöä tai suklaapatukoita ei voi ostaa yhtä kappaletta, vaan pitäisi ottaa joku perhepakkaus. Toinen silmiinpistävä yhtenäisyys on myymälöiden suht väljä sisustus ja matalat hyllyt. Näin ollen valikoima on melko suppea verrattuna "normaaleihin kauppoihin" (esim Spar, PennyMarkt). Hauska kansallinen erikoisuus saksalaisissa kaupoissa on rajaton valikoima hapankaalia eri muodoissa. Ehdoton kuningas oli hapankaalimehu, jota oli myynnissä eräässä kunnollisessa kaupassa. Samaten säilykemakkarat olivat varsin viehättäviä (vaikutti kyllä siltä että ne näyttivät kivemmilta kuin todellisuudessa maistuvat). Mutta saksalainen ruokakulttuurihan on vähän kummallista. Kuten myös huoltoasemaruokien hinnoittelu; jauhelihapihvit 5 e, juoma 3 e, perunat 5 e, kastike 3 e ja kasvikset 5 e, tekee normaalista lautasellisesta äkkiä 15-20 euroa.

Palataan kuitenkin kuluneen päivän ohjelmaan. Aamulla kävimme yöpaikkamme lähistöllä Bad Segebergissa tutustumassa Lepakkokeskukseen. Näimme lepakoita ja lisäksi talossa kerrottiin (enimmäkseen saksaksi) hyvin seikkaperäisesti lepakoiden elämästä. Lähistöllä sijaitsi luola, johon tulee kuulemma talvehtimaan lepakoita 100 km säteeltä ympäri Pohjois-Saksaa. Lepakot ovat siis horroksessa talven yli. Itse lepakot olivat kovin kiireisiä. Niitä oli vaikea katsella kun ne vaan singahtelivat pimeässä ympäriinsä hirmuista vauhtia. Välillä ne pysähtyivät johonkin istumaan ehkä puoleksi sekunniksi ja singahtivat sitten taas matkaan. Ihan mielenkiintoisia ne joka tapauksessa olivat, harmi vaan että materiaalista oli englanniksi alle 10 %, joten suurin osa informaatiosta jäi meiltä valitettavasti ymmärtämättä.

Tanskalais-saksalaiseen viinaralliin tutustuttuamme ajelimme Kööpenhaminaan. Tällä kertaa oltiin tosiaan niin fiksuja, että tultiin Ruotsin puolelle yöksi, kun Tanska on niin tajuttoman kallis paikka. Kävimme Kööpenhaminassa syömässä tanskalaisia voileipiä, joissa voi siis olla mitä tahansa kokonaisesta pihvistä lähtien eli voileipä vastaa periaatteessa ihan ateriaa. Valitsimme perinteisen voileipäravintolan, jonka listalla oli noin 250 voileipää. Ovella tarjoilija ilmoitti, että vauhtia töppösiin, keittiö suljetaan 5 min kuluttua (eli kello 16). Emme siis saaneet edes ruokalistoja, vaan saimme valita ruokamme ravintolan top 20 valikoimasta. Edvin tilasi jotain ihan sokkona ja oli aluksi hyvin huolissaan siitä, saako lopulta jotain mistä ei yhtään tykkää. Molemmat voileivät olivat kyllä ihan maukkaita, mutta kokemus jäi tarjoilijan kiirehtimisen takia vähän orvoksi, sillä olisin halunnut fiilistellä 250 leivän listan kanssa vähän aikaa. Yritimme kiertää ongelmaa etsimällä voileipäkeittokirjaa, mutta emme löytäneet edes kirjakauppaa.

Voileipien jälkeen kävimme kävelyllä Kööpenhaminan keskustassa ja vierailimme myös Tivolissa. Tivolialueen sisäänpääsymaksu oli tanskalaiseen tapaan kallista, reilun kympin per henkilö. Tivolialueella näytti olevan enimmäkseen kahviloita ja ravintoloita eikä niinkään huvipuistolaitteita. Toki huvilaitteitakin oli, mutta ravintoloita taisi olla kappalemääräisesti niitä enemmän. Jostain syystä tivolissa oli kuitenkin todella paljon ihmisiä, joilla ei näyttänyt olevan mitään kiinnostusta huvilaitteisiin, esimerkiksi isoja eläkeläisporukoita. Nurmikot olivat täynnä auringonottajia. Me kävimme vedessä ajavassa "kummitusjunassa". Ensin luulimme, että se on jonkinsortin vuoristorata, mutta lopuksi selvisi, että kummitusjunatalon katolla ajava systeemi onkin erillinen laite, eikä kummitusjuna.

Huomisen päivän ohjelmassa meillä on 640 kilometrin autoilu Tukholmaan, josta laivaamme itsemme kotiin. Katsotaan keritäänkö vielä illalla tutustua pääkaupungin nähtävyyksiin vai meneekö koko päivä matkustamiseen. Seuraava blogaus saattaa tulla vasta kun ollaan kotona.

-Elssi