Takaisin Saksaan

Näyttää siltä, että Alpeilla sään ennustaminen on aivan toivotonta. Jo eilen huomasimme, että toisella puolella vuorta satoi ja toisella lappeella olikin sitten jo lähes aurinkoista. Vastaavasti tietä pitkin 2 km päässä huipusta oli vain pientä sadetta, mutta sitten itse huipulla satoikin jo aivan kaatamalla. Tämän päivän sääennusteen mukaan kaatosadetta piti olla koko päivän ja eilen piti sataa vain pari pientä kuuroa. Lopputulos oli, että sekä tänään että päivä on ollut aamusta alkaen aurinkoinen, pilvistynyt aamupäivällä ja sade on alkanut puoli kolmelta ja jatkunut iltaan asti muutamaa taukoa lukuun ottamatta.


Suurimmat vuoret olivat valitettavasti pilvessä.

Koska sääennusteen mukaan tänään piti sataa, yritimme siirtää itsemme asutuille seuduille, jotta sadepäivä saataisiin kulumaan rattoisasti. Näytti siltä, että "suurkaupunki" Salzburg ei pysty tarjoamaan meille aktiviteetteja koko päiväksi, joten päätimme siirtyä Müncheniin katselemaan museoita ja juoksemaan ympäri kesäalennusmyyntejä. Hieno suunnitelmamme menikin uusiksi heti aamusta, kun tajusimme, että ulkona ei sadakaan. Päätimme hoitaa Salzburgissa vain pakolliset huoltotoimet (eli käydä ostamassa Mozart-kuulia ja postittaa kertyneet Itävallan merkeillä olevat postikortit). Yritimme mennä hakemaan kuulia paikallisesta ruokakaupasta, mutta näimme vain kaksi ja kumpikin oli kiinni, koska kello oli puoli kymmenen, oletimme että kaupat avataan vasta kymmeneltä kun Itävallan aukiolot on niin naftit aina. Turistipuodit olivat onneksi auki ja asia kuitenkin hoitui, joten emme kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota.


Kävelykatu Salzburgissa.

Suuntasimme kohti Mûncheniä ja nautimme vielä Alpeista, kun sääkin kerran sen salli. Korkeimpien vuorten huiput olivat pilvien peitossa, mutta suurin osa vuorista näkyi ihan hyvin täällä Saksan puolella. Itävallan puolella olikin pilvisempää. Kiersimme Chiemsee-järven ja alkumatkasta sää oli peräti niin aurinkoinen, että pysähdyimme syömään jäätelöä rannalla. Järven loppupuolella aurinko meni pilveen, mutta emme antaneet sen häiritä. Koska sade antoi edelleen odottaa itseään, ajoimme vielä Deutsche Alpenstrassea vuorien välistä (ja välillä rinteitä ylös alas) aivan lähelle Saksan ja Itävallan pohjois/etelärajaa. Sade alkoikin sitten juuri sopivasti, kun olimme saaneet valitsemamme ulkoilmanähtävyydet katsottua.


Chiemsee ja vuoret pilvessä taustalla.


Jätskitauko.

Alppitien loppupäästä bongasimme jostain pikkukylästä Mammuttimuseon, jossa pistäydyimme iltapäivän ratoksi. Tästä kylästä tosiaan huomasi, että mammutit ovat heillä todellinen sisäänvetotuote. Museota mainostettiin todella innokkaasti jo kaukana ja koko kylä oli maalattu täyteen jalanjälkiä, jotka johtivat museoon. Lopputuloksena oli, että museossa oli koottu mammutin luuranko. Muuta mammutteihin liittyvää heillä ei oikeastaan ollutkaan, ellei oheiskrääsää (pehmolelut, postikortit, avaimenperät jne) lasketa. Lisäksi museossa oli muita luonnonhistoriallisia asioita, kuten fossiileja, maakerrostumia, malleja mannerlaattojen liikkeistä ja muuta vastaavaa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ehkä tämä mammutti oli vähän ylimainostettu. Mutta toisaalta ymmärrettävää, sillä se kylä oli pieni ja sen verran sivussa, että ilman mammutteja kukaan ei kyllä poikkeaisi sinne.



Mammuttien jälkeen alkoi sataa ja päätimme siirtyä Müncheniin sisätiloihin. Kaatosateesta huolimatta pääsimme perille kohtuullisessa ajassa. Sopivan museon valittuamme lähdimme suunnistamaan Münchenin keskustaan. Vähän ihmettelimme, kun kävelimme kauppakatua pitkin, että miksi kaikki kaupat ovat kiinni. Museolle päästyämme huomasimme, että sekin on kiinni. Hotellin respa oli niin tympääntynyt aasialaisturistien esittämiin kysymyksiin, että päätimme turvautua Wikipediaan selvittääksemme, miksi tänään on kaikki paikat kiinni ja koska ne taas avataan. Ensin epäilimme, että sakemannit ovat ottaneet varaslähdön juhannuksen viettoon (meidän kannalta siis varsin huono vaihtoehto, jos kaikki paikat avataan vasta yli 3 päivän kuluttua). Wikipedia kuitenkin kertoi meille, että Saksassa, Itävallassa ja Kroatiassa vietetään tänään Pyhän Ruumiin Juhlaa (joka meidän onneksemme kestää vain päivän, eli huomenna juhannusaattona on täällä Saksassa jälleen normaali arkipäivä). Tämä tietohan aiheutti allekirjoittaneelle lähestulkoon vakavan shokkitilan, sillä suuri jumalani Lonely Planet on unohtanut mainita sekä saksalaisen helluntaimaanantain että tämän ruumisjuhlan kansallisten merkkipäivien luettelossaan. Ikinä ennen Lonely Planet ei ole ollut väärässä, sehän tietää aina kaiken (tai ainakin tärkeät asiat, riippuu vähän myös opuksen peittoalueesta). Täytyy varmaan valittaa sinne ja lisätä ainakin omaan laitokseeni tämä tieto tärkeistä juhlapäivistä.


Museo oli kiinni.

Loppupäivän saimme kulutettua Münchenissä suunnittelemalla huomisen päivän ohjelmaa. Lisäksi kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa ja lisäksi joimme olutta kansallisen Juhlapäivän kunniaksi. Ravintolan tarjoilijasetä puhui vuorotellen italiaa, englantia ja saksaa. Edvin oli harmissaan, kun ei osannutkaan pyytää laskua italiaksi, vaikka kuulemma katseli ahkerasti Kummisetä-elokuvia kotona ennen matkaamme. Lasku saapui kuitenkin paikalle myös saksaksi.

-Elssi