Hampurilaisella hampurissa - ja vähän muutakin

Tänään olemme tutustuneet Hampurin nähtävyyksiin. Poikkeuksellisesti saavuimme kaupunkiin jo aamutuimaan. Olemme käyneet automuseossa ihastelemassa Porsheja ja Riemukupla Herbietä. Lisäksi vierailimme merenkulkumuseossa ja vielä Museum für Völkerkundessa. Ajelimme myös turistibussilla kierroksen kaupungin ympäri, ja ihailimme siinä yhteydessä mm Reeperbahnia, luksushotelleja (näitä selostajasetä jostain syystä esitteli innoissaan) sekä Saksan pienintä poliisiasemaa, joka oli ulkomitoiltaan Bajamajan ja nakkikioskin välimaastossa.

Automuseo nyt oli automuseo, ei siellä mitään hätkähdyttävän erikoista ollut, mutta Edvin viihtyi hyvin (hän kuulemma suosittelee sitä lämpimästi kaikille autoharrastajille - kyseessä oli siis Hampurin Prototyp-automuseo). Siellä oli lähinnä erilaisia Porscheja ja kerrottiin seikkaperäisesti Kuplavolkkarin syntyhistoriasta. Esillä oli myös erilaisia protyyppejä kehitetyistä automalleista sekä autotehtaiden tärkeiden ihmisten henkilöhistorioita. Ja tietysti se Riemukuplassa näytellyt Herbie. Muistelen kyllä, että Herbie oli esillä myös Wolfsburgissa VW:llä, joten leffassa on joko käytetty runsaasti stunt man -kuplavolkkareita (jotka on nyt siis ripoteltu ympäriinsä eri museoihin) tai sitten kaikki vaan omivat "alkuperäisen" Herbien itselleen :)


Herbie.

Automuseosta mainittakoon vielä, että siellä oli joku vanha kilpa-auto, joka oli kytketty pelikonsoliin siten, että autolla pystyi ajamaan kilpaa ja kilparata näkyi tv-ruudulla. Täällä oli autoilemassa innokkaana joku pikkupoika, oisko ollut 6-7-vuotias. Koska kuljettaja tosiaan istui oikeassa kilpa-autossa, tällä nassikalla oli suunnattomia vaikeuksia keksiä, miten pystyisi ajamaan tätä aikuisten kokoon tehtyä autoa siten, että ylettää kaasupolkimelle, mutta samalla näkee eteensä. Napero kykeni lopulta niin akrobaattisiin suorituksiin että puolet museokävijöistä naureskelivat salaa projektia seuratessaan.

Merenkulkumuseo puolestaan oli yllättävän iso ja mielenkiintoinen. Siellä kerrottiin mm navigoinnista sekä Eurooppalaisten maailmankuvan kehittymisestä. Vanhat kartat ovat kyllä huvittavia, yhdessä (jostain 1700-luvulta) Suomi, Ruotsi ja Norja oli piirretty yhdeksi palloksi, jossa oli klommo Pohjanlahden kohdalla. Tämä maa oli siis nimeltään Norja. Myös Pohjois-Amerikka oli monissa vanhemmissa kartoissa joko muutama noin viinirypäleen kokoinen saari tai sitten sitä ei ollut piirretty ollenkaan. Jenkkien kansallinen itsetunto varmaan murenisi totaalisesti, kun kävisivät katsomassa miten heidän maansa on nähty 1500-luvun Euroopassa. Samaten Australia on ilmeisesti hiffattu melko myöhään, sillä se oli piirretty väärin kaikissa kartoissa.


Queen Mary 2 legoversiona.

Lisäksi kokeilimme, miten sekstantilla määritetään millä leveysasteella ollaan. Se oli suhteellisen pitkä prosessi. Lisäksi ihmettelin, saako samalla apparaatilla jotenkin myös pituusasteet, sillä pelkkä leveys ei välttämättä aina riitä sijaintitiedoksi jossain keskellä Atlanttia. Tämä ei museossa kuitenkaan selvinnyt. Näin ollen on siis todella hyvä, että meillä on autossa navigaattori, vaikka se onkin välillä ihan pihalla tai ilmaisee itseään epäselvästi. Olisi ankeaa määrittää sijaintia ja tulevaa suuntaa sekstantilla...

Turistibussikierroksella meille selvisi myös, miksi Hampurin kaikki hotellit oli täyteen buukattu. Täällä on ollut perjantai-sunnuntai Harley Davidsonien kokoontumisajot, johon on osallistunut 50.000 moottoripyöräilijää! Ja sitten vielä lisäksi Scooterin keikka, niin siinähän on jo tungosta kerrakseen. Harrikat tosiaan näkyvät ja kuuluvat katukuvassa, koko ajan pörisee jossain.


Näkymää Reeperbahnilla, missä yllättäen oli paljon Harrikkaihmisiä.

Ja koska kerran olemme Hampurissa, päätimme mennä syömään hampurilaisia. Varsinaista hampurilaisravintolaa ei löytynyt lähietäisyydeltä, joten marssimme läheiseen pihviravintolaan. Siellä hampurilaiset olivat tosin vähän eri näköisiä kuin odotimme, mutta silti ne olivat tosi hyviä. Ja koska emme olleet syöneet mitään aamiaisen jälkeen, oli sen verran nälkä että pystyimme tilaamaan myös jälkiruokaa. Yleensä pääruuat on aina niin täyttäviä, että jälkiruokaa ei enää jaksa syödä. Pihviravintolan hampurilaisissa oli jauhelihapihvi, tomaattia, salaattia, juustoa ja pohjalla pätkä patongin alapuoliskoa. Eli varsinaista leipää annoksessa oli kyllä tosi vähän. Ei se oikein näyttänytkään hampurilaiselta, vaan jauhelihapihviltä juustolla. Jälkiruuaksi oli sitten tällä kertaa kiva struudeli lämpimänä ja vaniljakastikkeella. Itävallan struudelit olivat joko superkuivia (ei kastiketta) tai sitten se yksi jonka söin, oli täynnä voikreemiä tai jotain vastaavaa. Tässä oli vain taikinaa, omenahilloja, manteleita ja rusinoita. Ja kastiketta :)

Huomenna ihmetellään lisää Hampuria ja siirrytään hieman pohjoisemmaksi yöksi. Nyt on kaikki loppumatkan hotellit ja laivat varattu. Aikataulun mukainen saapumisaika on 30.6 illalla.

-Elssi