Wienin kaupunkikierros jatkuu

Itävallan kiertueemme jatkuu kohti alppeja. Nähtäväksi jää, alkaako taas sataa niin että vuorikiipeily ei pilvien vuoksi kannata vai onnistuuko Hohe Tauern -matkamme tällä kertaa. Itävalta on muuten nasta matkakohde, mutta paikkojen aukioloajat ovat melko omintakeisia. Esimerkiksi sunnuntaisin kaikki nähtävyydet museoista kansallispuistoihin ovat pääsääntöisesti avoinna, mutta sen sijaan kaikki kaupat ovat kiinni. Maanantaina kaupat avaavat taas ovensa, mutta lähestulkoon kaikki nähtävyydet ovat kiinni. Ja noin kello 18 jälkeen sekä kaupat että nähtävyydet ovat kiinni ja auki on vain ravintoloita (eikä nekään kaikki). Tämänhetkisen asumuksemme alakerrassa on pieni ruokakauppa, joka oli auki todella sensaatiomaisesti kello 19.30 saakka!

Mutta ensin kuluneen päivän ohjelmaan. Tänään olemme ottaneet eiliseen verrattuna varsin rauhallisesti. Tsekkasimme loput Wienin "pakolliset" nähtävyydet eli eläintarhan ja Tekniikan museon sekä kaksi vaatemyymälää. Tästä saatiin siis aikaiseksi 6 tunnin kävelymaraton lounastauko pois lukien. Aloitimme päivän tsekkaamalla pikaisesti hotellin viereisen ostoskeskuksen vaatealet. Sen jälkeen yritimme etsiä aamiaista ja päädyimme läheiseen kahvilaan, jonka ovessa mainostettiin aamiaisia. Jostain syystä teen ja sämpylöiden tilaaminen oli luku sinänsä, sillä tarjoilijasetä ei millään meinannut ymmärtää mitä hänen pitäisi tuoda meille. Mutta onnistuihan se muutaman selvennyksen ja tarkennuksen jälkeen lopulta.

Aamupalan jälkeen suunnistimme kohti Wienin eläintarhaa. Eläintarha oli hieno ja näimme siellä paljon sekä ennestään tuttuja että tuntemattomia eläimiä. Ohjelmassa olivat mukana mm. jääkarhu, pingviinit, jättiläispanda, leijonat, kirahvit, muurahaiskarhu, emu, liskoja, kaloja, sammakoita, krokotiilejä, sarvikuono, koala, virtahepo, seepra, apinat ja oranki. Muurahaiskarhu oli hieno, emme olleet nähneet sellaista aiemmin. Oma pikantti lisänsä reissuun olivat saukot, joilla sattui olemaan juuri ruokinta meneillään kun saavuimme paikalle. Saukot olivat hyvin innokkaita ja itse asiassa myös varsin kesyjä. Saukot odottivat rivissä oven edessä ja ruokkijasetä joutui ensin heittelemään niille ruokaa että pääsi pujahtamaan sisään aitaukseen. Setä meni tyynesti istumaan ruoka-astiansa kanssa kivelle keskelle aitausta ja saukot kiipesivät vinkuen syliin. Siinä ne saukot sitten mutustivat ruokansa suoraan sedän käsistä. Kun astia tyhjeni, saukot eivät meinanneet millään uskoa, että eivät saa enää mitään. Setä vaan käveli pois ja saukot kipittivät perässä ovelle. Ne jäivät nätisti oven sisäpuolelle riviin istumaan ja vinkumaan, kun setä avasi häkin ja käveli ulos. Kun setä vielä näytti tyhjää ruoka-astiaa, niin vinkunakin loppui.




Pitkästä kaulasta on hyötyä myös aidan yli kurotellessa.





Eläintarhasta poistuttuamme siirryimme Tekniikan museoon, jossa oli esillä vähän sitä sun tätä hiilikaivoshisseistä ihmisen korvan toimintaperiaatteeseen ja kodinkoneista lentokoneisiin. Alkupää oli "luonnontieteitä", jossa sai testata käytännössä kaikenlaisia fysiikan ilmiöitä. Siellä oli kokeiltavana kumpi pallo tuntuu painavammalta ja punnitaan lopuksi yms juttuja, kuten lähes samanlaisten esineiden vieritystä, höyhenen ja pikkukiven putoamisen vertailu ilmassa vs tyhjiössä ja pallonpyöritystä. Museossa oli eräs varsin hassu härtvärkki, joka oli toiminnassa aina 2 h välein. Kampea pyörittämällä tuli vettä, joka valuessaan laittoi auton ajamaan ylös mäkeä. Kun vettä oli tarpeeksi, auton alusta painoi kampea, joka puolestaan tönäisi liikkeelle. Vasara löi painikkeeseen, josta nousi joku putkiloon tungettu pompula, mistä tuli ilmanpainetta, joka puolestaan liikutti jotain osaa jne. Ja kellot kilisivät ja vesi virtasi. Laitteella ei siis varsinaisesti ollut mitään fiksua käyttötarkoitusta, mutta ainakin siinä on ollut jollakulla hauskaa sitä suunnitellessa ja rakentaessa.


Yllä kuvailtu laite.

Museossa esiteltiin myös erilaisten moottorien toimintaperiaatteita (höyrykone, bensiinimoottori, dieselmoottori, naftaliinimoottori jne). Edvin ilahtui kovasti kun näyttelyesineineet oli ilmeisesti saatu (jämäpaloina) BMW:n tehtaalta, löysimme museosta lukuisia BMW:n osia, mm moottorin ja jonkun taka-akselin tukijutun (joka oli selvästi peräisin joltain Frankin sukulaiselta). Myös museon kauppa oli mielenkiintoinen. Ongelma oli vaan siinä, että kaikki materiaali kirjoista rakennussarjoihin olivat saksankielisiä. Toinen ongelma oli se, että meillä ei oikein ollut ketään sopivan ikäistä tuttavaa leikkimään niillä.

Museon nähtyämme lähdimme jälleen tien päälle ja illan olemmekin harrastaneet alppimatkailua. Toistaiseksi olemme keskittyneet lähinnä ihailemaan vuoria auton ikkunasta tai niiden juurelta. Mutta kyllähän ne hienoja ovat, vaikka nämä on niin matalia, että useimmilla huipuilla kasvaa puita. Eiköhän niitä lumihuippuisiakin vielä nähdä, toivon mukaan. Nyt olemme siis Grazin kaupungissa Kaakkois-Itävallassa. Sloveniaan on noin 50 km matka ja Unkarikin on melko lähellä. Tuntuu hassulta, kun täällä Keski-Euroopassa on niin pienet etäisyydet että kokoajan on tienviittoja naapurimaihin. Tänään kauhistelimme, kun näimme Ukrainalaisen rekan, mutta kartasta selvisi, että sillähän on loppujen lopuksi melko lyhyt kotimatka. Eikä meilläkään ole matkamittarissa vasta kuin 1600 km (nollattu kotipihassa, satamassa lukema oli 18 km). Myös turkkilaiset rekat Tsekeissä herättivät hämmennystä.


Alpit lähestyvät!

Wienistä poistuessamme leikimme vähän aikaa varsinaisia sankarimatkailijoita haahuilemassa ympäri Itävallan maaseutua ilman vettä, ilman käteistä rahaa, ilman ruokaa ja bensatankissakin oli jo hyvin tilaa. Kaikki tarvittavat tarvikkeet saatiin kuitenkin hienosti hankittua ennemmin tai myöhemmin, nyt meillä on autossa jo virallinen vesivaranto ja välipalapankki. Tosin pankkiautomaattia piti etsiä suunnilleen kissojen ja koirien kanssa, mutta löytyihän sekin sitten. Huomenna aiomme tutustua paikallisiin luoliin ja katsella vuoria.

-Elssi