Graz ja saapuminen alpeille

Heräsimme tänään siis Grazista. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kohti kaupungissa sijaitsevaa linnaa. Linna on vuoren päällä, joten sinne oli rakennettu hissi vuoren sisään. Vuoressa piti myös Lonely Planetin mukaan olla hieno luolarautatie, missä on satumaiset näkymät. Käytännössä tämä tarkoitti pikkulapsille rakennettua pienoisrautatietä jonka varrelle oli ripoteltu erinäisiä satuhahmoja. Skippasimme siis rautatien, mutta menimme hissillä ylös vuorelle näköaloja ihmettelemään hetkeksi. Auto saatiin ihan vuoren lähelle parkkiin maanalaiseen pysäköintihalliin. Parkkis oli sinänsä aika hieno ja tosi sliipatun näköinen (hyvin valaistu, kaikkialla kiilteli) ja sitä olikin muutama aasialaisturisti kuvaamassa melkoisella laitteistolla (yhden videokamera näytti joltain mitä käytetään tv:n kuvaamisessa).


Näkymät Schlossbergiltä Grazissa.

Tämän jälkeen suunnistimme ulos kaupungista kohti Itävallan suurinta tippukiviluolaa. Saavuimme sopivasti ennen seuraavan opastetun kierroksen alkamista ja luulimme pääsevämme samaan ryhmään leikkitarhaikäisten kanssa, mutta ne olivatkin juuri lähdössä. Saimme sitten yksityiskierroksen luolaan, kun muita turisteja ei ilmaantunut. Se oli tavallaan ihan hyvä, koska sen naperolauman kanssa kyseinen tunnin kierros oli varmaan kestänyt vähintään kaksi, mutta toisaalta oli hieman vaivaantunut tunnelma, kun omat saksan taitoni ovat hieman ruosteessa eikä opaskaan osannut englantia. Onneksi niillä oli sentään yhden A4:n verran tietoa luolasta Suomeksikin (tosin aika hassusti käännetty) joten saatiin siitä kuitenkin jotain irti. Opaskaan ei vaivautunut puhumaan liikoja kun huomasi kielimuurin, lähinnä käveli perässä ja osoitteli taskulampulla erilaisia nähtävyyksiä. Luola oli kyllä ihan hieno ja aika iso, mutta valitettavasti sielläkään ei saanut kuvata, joten kuva on vain sisäänkäynnistä. Päänähtävyytenä oli iso stalaktiitti (sellainen pylväs mikä kasvaa katosta alaspäin, stalagmiitti kasvaa lattiasta ylöspäin) nimeltään Prinssi, jonka iäksi sanottiin n. miljoona vuotta. Semmoinen puolen metrin korkuinen pylväs muodostuu n. 30000 vuodessa. Prinssin kohdalla saimme myös nähdä lyhyen elokuvan retkikunnasta syvemmälle luolan uumeniin (se oli siis vain kilometrin pituudelta auki yleisölle, mutta jatkui kyllä vielä pitkän matkaa toiselle puolelle vuorta). Jännänä yksityiskohtana luolassa ei tuntunut kasvavan mitään missään muualla kuin luolaan asennettujen sähkövalaisimien vieressä. Vettä siellä oli tosi runsaasti, alapuolellamme virtasi lähes koko ajan pieni puro ja katostakin tippui sitä monessa kohtaa.


Lurgrottenin sisäänkäynti.

Luolan jälkeen lähdimme kohti lähellä sijaitsevaa Itävallan ulkoilmamuseota. Tämä oli valitettavasti vähän odotettua tylsempi, siellä oli lähinnä erilaisia perinteisiä alppimajoja eri puolilta Itävaltaa uudelleen rakennettuina vanhan näköisiksi. Odotimme enemmän elikoita ja jotain pientä aktiviteetin tynkästä, kuten viime reissulla vastaavassa museossa Sveitsissä. Täällä oli lisäksi erittäin kuuma ja portilta ostamamme puolen litran juoma loppui erittäin nopeasti koska kävelimme koko ajan ylämäkeen, joten oli pakko kääntyä ympäri puolivälin jälkeen. Tämän hikoilusession jälkeen päätimme ruveta etenemään kohti Lienziä pienempiä alppimaanteitä pitkin, vältellen motareita. Siinähän loppupäivä sitten vierähtikin.


Tyypillinen muinainen alppitönö.


Taustalla tolpan nokassa olevan härvelin päätimme olevan joko lintukerrostalo tai sitten joku ruoan ilmakuivaustila.

Joskus seitsemän pintaan päädyimme tänne Dölsachiin, n. 10km ennen Lienziä majataloon nimeltä Tirolerhof. Majatalo paljastui vähän normaalia kallimmaksi (90€ sisältäen aamupalan ja pysäköinnin, eli normihotellin hintainen), mutta on tää aika hiton makeekin. Tää on ihan hieno kaksio mutta mikä tärkeintä, tässä on iso parveke missä on todella komea vuorinäköala. Kyl tällaista katselis vaikka joka päivä kyllästymättä, mitähän maksais jos muuttais tänne asumaan? Ruokakin oli ihan hyvää, tosin sama reipas hinnoittelu jatkui ruokalistallakin, mutta onneksi Wieninleike oli kohtuuhintainen (kolmas tällä reissulla, tää sijoittui kakkoseksi vertailussa). Elssi tilasi jotain hassuja pinaattipalleroita, mutta näytti nekin maistuvan. Puolen litran oluttuoppi maksoi kolme euroa, ei älyttömän kallis. Ois pitäny roudata kaupasta kasa kaljaa ja istahtaa hyvissä ajoin tohon partsille vuoria katselemaan. Ennen ruokaa saatiin kokkiohjelmista tuttu tyylitelty hienosteluannos. Eli neljä viis pientä erimakuista palasta ja joku heinä vinosti siinä keskellä ja tippa jotain soossia. Se oli selvästi vähän liian hienoa meikäläisille, mutta kyllä sekin oli lähestulkoon kokonaan hyvää.


Välillä satoi hiukan.


Vuoria autosta kuvattuna.


Näkymät huoneemme partsilta.


Tarkempi kuva äskeisestä vuoresta.

//Edvin