Siirtymäpäivä

Tänään oli alunperin tarkoitus ajaa n. 600km, mutta päivän saldo jäi vain 450 kilometriin, sillä Hampurin hotellit olivat lähestulkoon kaikki täynnä tänä yönä ja nekin joissa oli tilaa, maksoivat useita satoja euroja. Syypäänä ilmeisesti saksalaisten lempiyhtye Scooter, jolla on joku jättikeikka Hampurissa tänä iltana. Tungoksen takia päätimme jäädä Celle nimiseen pieneen kaupunkiin Hannoverin edustalle. Huomenna aamulla on siis vielä reilun sadan kilsan siirtymäajo edessä, ennen huomista Hampurin museokierrosta.


Scooter, joka täytti Hampurin.

Tuohon tämänpäiväseen 450km ajoon emme saaneet koko päivää menemään, joten yritimme parhaamme mukaan keksiä nähtävyyksiä matkan varrelta. Ensitöiksemme kävimme hieman ihastelemassa viime yöpymiskaupunkia Bambergiä, muttemme kovin pitkää sillä suunnitelimme menevämme Kasseliin katsomaan veljekset Grimmin satumuseota. Kun pääsimme Kasseliin Grimmien luo totesimme, että museo on rempassa ja näyttely on hajautettu eri paikkoihin ympäri kaupunkia. Siinä vaiheessa satoi jälleen ja tuuli aika ikävästi joten päätimme skipata Grimmit. Ruokailtuamme Kasselissa jatkoimme matkaa pohjoiseen. Jossain vaiheessa matkalla Elssi muisti, että Hannoverissa on hieno eläintarha ja otimme sen määränpääksi. Perillä ihastelimme ensin hieman marsuja porttien ulkopuolella, kunnes totesimme, että sisäänpääsy olisi kahdelta hengeltä 46€ ja ulkona sataa yhä. Pettyneinä jouduimme jättämään tämänkin siis väliin. Backuppina oli Sealife akvaario, joka sopisi mainiosti koska se on sisätiloissa emmekä päässeet vastaavaan Münchenissä. Sealifen parkkipaikan valvoja ilmoitti kuitenkin meille, että kohde suljetaan kymmenen minuutin päästä (kello oli jo melkein viisi iltapäivällä).


Bambergin pääkatu.


Hannoverin ilmaismarsut.

Uskoimme vihdoinkin, ettemme tule pääsemään mihinkään hauskaan paikkaan tänään ja suunnistimme kohti hotelliamme Celleen. Itse Celle on aika mitäänsanomaton pikkukaupunki. Onhan tälläkin historiaa jostain 900-luvulta asti, mutta tässä on tullut nähtyä jo niin paljon hienoja kaupunkeja, ettei tämmönen 70 tuhannen pikkukaupunki oikein tunnu miltään. Yksi asia pisti tosin silmään. Oikeastaan missään muualla Saksassa emme ole nähneet juuri yhtään mustaihoisia, siis Afrikasta tulleita ihmisiä. Turkkilaisia ja muita ruskeita ihmisiä on kyllä runsaasti joka kaupungissa, mutta sitä tummempia ei. Täällä niitä taas tuntuu olevan hyvin paljon, ainakin hotellimme lähistöllä. Ilmeisesti Saksa on sijoittanut tietynmaalaiset maahanmuuttajat tämmöisiin uneliaisiin pikkukaupunkeihin, missä ei käy kauheasti turisteja. En siis tarkoita, että täällä olisi mitenkään ikävää, vaikka ihmiset ovat tummempia. Ihan turvallisen ja siistin oloista aluetta. Oli vaan erikoinen kontrasti kaupunkien välillä.


Arkistokuva Cellestä, mikäli googleen on uskominen.

Illalliseksi kävimme döner-kiskassa, sillä hirveästi muuta houkuttelevan näköistä ruokaa täällä ei oikein ollut. Täällä päin tuo kebabliha on yleensä kanaa, eikä kebabeläintä kuten Suomessa. Kana tuntuu kyllä vähän hassulta valinnalta, mutta kyllä siihenkin tottuu. Pikaruokaa olemmekin itseasiassa syöneet yllättävän vähän tällä matkalla. Olemme käyneet vain kerran mäkkärissä emmekä kertaakaan Burger Kingissä tms, tosin Hampurissa pitää kuulemma vielä syödä hampurilaista. Tuo mäkkärikokemus oli Itävallassa, ja siellä normiateria maksoi saman kuin Suomessakin.


Kebabeläin, jota Suomessa syödään, täällä ei.

//Edvin