lauantai 18. kesäkuuta 2011

Lomailua, luolaretki ja kakkusia

Kuten liikenteeseen närkästynyt avopuolisoni taisi eilen mainita, ajoimme siis eilen Brnon kaupungin laitamille. Kyseinen kaupunki oli varsin pirtsakan näköinen, siellä oli paljon korkeita, erivärisiä kerrostaloja. Ne olivat tosi kivan näköisiä. Lisäksi monet talot oli jostain syystä rakennettu sikäli hassusti, että talo ei ollut tasakorkea, vaan siinä saattoi olla esim 3-6 kerrosta. Keskityimme kuitenkin ihailemaan kaupunkia lähinnä hotellimme kattoterassilta (9. krs), sillä varsinaisia nähtävyyksiä keskustassa ei juurikaan ollut. Kattoterassilla oli grillikioski, josta saimme kivan lomaisan ilta-aterian (grillattuja makkaroita, kanaa ja erilaisia kasviksia sekä juomat päälle) samaan hintaan kuin Prahan keskustaterassilla kaksi oluttuoppia. Ja kun sääkin oli mitä mainioin, niin mikäs siinä oli nökötellessä.



Tämän aamun ohjelmassa oli käynti Tsekin suurimmalla luola-alueella, Moravsky Krastissa. Alueella oli noin 1.100 (tippukivi)luolaa, joista 5 on avoinna yleisölle. Isoimmassa tippukiviluolassa pääsee veneajelulle jne. Luolien löytäminen oli jo luku sinänsä, sillä ottaen huomioon että ne ovat Lonely Planetin mukaan yksi koko Länsi-Tsekin parhaista nähtävyyksistä, niin luulisi että sinne olisi jonkinmoiset opasteet valtatieltä, mutta näimme vissiin yhden kyltin ja sekin oli vasta ihan lähellä. No, erinäisten virhenavigointien jälkeen löysimme lopulta perille. Kävi ilmi, että "parhaaseen" luolaan pääsee vasta monen tunnin kuluttua, joten päätimme tyytyä pienempään luolaan. Ei sekään kyllä mikään ihan pieni ollut, opas sanoi että siellä on jopa järjestetty aiemmin konsertteja 500 ihmiselle kerrallaan. Hieno oli sekin luola! Ja opas puhui kiltisti vielä englantia meille ummikoille. Talvella luolaan ei voi mennä yleisöä, kun kaikki maakunnan lepakot kuulemma menevät sinne talviunille/horrokseen (tai miten ne nyt sitten talvehtivatkaan).



Se hyvä puoli Tsekeissä tosiaan oli, että palvelu pelaa englanniksi käytännössä joka paikassa. Ainoa, joka ei pystynyt palvelemaan meitä, oli Poliisimuseon kassatantta. Luolien lippukassalla oli kaksi erikielistä jonoa, toinen natiiveille ja toinen turisteille. Luolilla jossain pikkuputiikissa oli postikorttimyyjä, joka puhui pelkkää tsekkiä, mutta kyllä sielläkin asioiminen onnistui varsin näppärästi. Toista se on näitten sakemannien kanssa, välillä saa piirtää suunnilleen kuvia ja lärätä sanakirjaa. Uusi sanakirjamme onkin ollut jo käytössä, tosin huomasin, että saksan kielessä aakkoset menee vähän eri tavalla kuin suomeksi, joten se vähän hidastaa. Mutta opus taisi olla ihan hyvä ostos, siitä on meille varmasti vielä paljon iloa.



Elssin mielestä Tsekkiläinen metsä oli hieno.


Luolaretken jälkeen ajelimme Wieniin. Saavuimme kätevästi juuri nähtävyyksien sulkemisajan paikkeilla, joten museoihin yms ennätämme vasta huomenissa. Itävaltahan on siitä hassu paikka, että täällä KAIKKI paikat suljetaan ihan älyttömän aikaisin (kts 2009 blogi). Tivoli olisi ollut auki kello 23 asti (ihme kyllä!), mutta koska alkoi sataa emme viitsineet lähteä sinne tänään. Kävimme keskustassa katselemassa vanhoja rakennuksia, kirkkoja yms nähtävyyksiä. Lisäksi kävimme konditoriassa nauttimassa sacherkakkua. Hyvää oli! Konditorian systeemi oli kyllä vähän erikoinen ja vaikeasti tajuttava. Ensin piti mennä sisälle valitsemaan, mitä kakkua haluaa. Sen jälkeen piti jonottaa myyjälle, joka kirjoitti tilauksen paperille. Sitten myyjä antoi paperin asiakkaalle, jonka piti mennä ulos pöytään istumaan sen tilauslapun kanssa. Tämän jälkeen tarjoilija tuli kysymään, mitä asiakas ottaa. Tällöin tarjoilijalle piti ojentaa se myyjän kirjoittama lappu ja sen jälkeen tarjoilija toi kakun. Pikaiseen ajatellen luulisi, että olisi helpompaa, jos myyjä samantien ojentaisi ne kakkupalat siitä tiskistä ja vaikka rahastaisikin vielä. Mutta kävihän se noinkin.



Huomasimme, että hotellimme on näppärästi ostoskeskuksen vieressä. Katsotaan löytyisikö sieltä kivoja uusia vaatteita. Ainakin joissain liikkeissä näytti olevan jo kesä-alet meneillään. Sitten ei ainakaan tarvis mennä minnekään pesemään näitä nykyisiä ennen kuin kotona. Tosin Polon takakontti ei ole yhtään isompi kuin kotoa lähdettäessä, joten katsotaan kuinka käy.

Kerromme huomenna tarkemmin Wienin nähtävyyksistä.

-Elssi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti