Prahailua

Tänään väsytti jostain syystä kovasti aamulla ja poistuimme hotellista vasta yhdeltätoista. Herättyämme siirsimme auton hotellin kalliista parkkihallista päärautatieaseman parkkiin. Sen jälkeen metroiltiin katsomaan jotain kuuluisaa Kaarlen siltaa. No, olihan se ihan hieno sillaksi. Siellä oli semmoinen turistitungos, ettei siellä kovin kauaa viittinyt hengailla. Sen jälkeen mentiin katsomaan juutalaista hautausmaata, joka on kuulemma myös pakollinen turistikohde. Juutalaiset osas kyllä ottaa ylimääräset rahat pois turisteilta, kuvaamisestakin olisi pitänyt maksaa erikseen, joten sieltä ei tullut sitten kuvia otettua. Se nyt oli lähinnä hyvin ruuhkautunut hautausmaa, paljon hautakiviä ihan vierekkäin ja melkein päällekkäin.



Hautausmaan jälkeen käytiin syömässä pihvi ja omeletti, hyvää oli. Sen jälkeen metroiltiin vähän lisää, kohteena Tsekkiläinen poliisimuseo. Sinne olikin vähän pidempi matka metroasemalta kuin mitä luulimme, mutta saatiinpahan ainakin liikuntaa. Päästyämme museoon totesimme, ettei siellä kukaan puhu englantia, eikä näyttelyssäkään ollut sanaakaan englantia, joten lähdimme takaisin rautatieasemalle hakemaan auton.



Saatuamme auton lähdimme ajamaan kohti Brnoa, jonka lähistöllä tämän yön hotellimme on. Tie Prahasta Brnoon oli kyllä hanurista (n. 230km). Lupaan olla valittamatta kotimaisista teiästä, ainakin hetken. Tie koostui lähinnä ruuhkista ja raivostuttavan pomppuisesta betonilaattatiestä. Vasen kaista oli kuluneempi ja täten lähes siedettävä, mutta oikealla ei kyllä pystynyt ajamaan ainakaan nopeuksilla 90-150 (rajoitus 130). Toisaalta oikealla kaistalla oli paljon rekkoja jotka menivät n. 87-93km/h, joten eipä siinä olisi voinut muutenkaan ajaa kuin hetken. Tämä johti siihen, että piti ajaa vasenta kaistaa, mutta takaa tuntui tulevan koko ajan kiireisempiä tsekkejä ja ne kuumakallet tykkäs vilautella pitkiä ja vilkkuja jos joutuivat ajamaan hetkenkin turistin perässä, vaikka edessä olisi ollut ties kuinka monta yhtä hitaasti ajavaa tsekkiläistä. Pakkohan ne oli päästää ohi kun ärsytti moinen perseessä roikkuminen ja valoshow, joten sai vähän väliä väistää sinne rekkojen väliin pomppukaistalle. Onneksi tätä pompputietä ei tarvinnut kestää kovin kauaa kerrallaan, sillä ruuhkia oli tasaisin väliajoin. Suurin osa ruuhkista tuntui johtuvan tietöistä, joko suoraan tai sitten ketjukolareista jotka syntyivät siitä kun jengi jarrutti viime tingassa näitä tietöitä varten.



Saksalainen liikennekuri on kyllä vailla vertaistaan. Täällä Tsekissä ollaan nyt nähty jo neljä kolaria päivän aikana, mutta Saksassa ei vielä yhtään. Vaikka Saksan autobaanalla saakin ajaa kovaa, niin siellä se homma vaan toimii (vaikkei nyt aina muistettais vilkuttaa, niin varotaan silti) ja läheltä piti -tilanteita ei tunnu tulevan. Saksalaiset antaa tietä, ei pussita muita autoilijoita ohitustilanteissa, varovat kaistaa vaihtaessa jne. Järkeä pitää toki käyttää Saksassakin, joskus rajoittamattomalla baanalla on melko jyrkkiäkin mutkia ja maanteillä voi olla satasen rajoitus aika hurjalla pikkutiellä. Eiköhän tässä nyt ollut taas tarpeeksi liikennetilitystä. Tsekkiläisen motarihelvetin jälkeen löysimme itsemme täältä Brnon laitamilta. Itse Brnossa (300t asukasta) ei ole kauheasti nähtävyyksiä, joten emme jaksaneet lähteä sitä tutkimaan. Matkasuunnitelman mukaan Brnon tärkeimmät nähtävyydet ovat: linna, aukio ja tori. Kaikkia noita ollaan nähty jo aika monta ja aika paljon isompia ja hienompia.

Huomenna on tarkoitus lähteä Brnon pohjoispuolella sijaitsevaan luonnonpuistoon, jossa on joku hieno luola, jossa vuorostaan voi veneillä. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Sen jälkeen on tarkoitus siirtyä vihdoinkin Itävaltaan, Wieniin.

//Edvin