Wienin nähtävyydet

Jalkoja särkee, tänään on tullut käveltyä... Suunnistimme herättyämme metroasemalle aamiaissämpylälle, koska päätimme nauttia kaupungin ruokatarjonnasta aika monen hotelliaamiaisen jälkeen. Nautittuamme sämpylöistä junailimme Sigmund Freudin entiseen asuinpaikkaan ja vastaanottoon, nykyiseen museoon. Siitä nyt ei saanut aivan kamalasti irti, ellei ole kova Freud-fani, mutta tulipahan nähtyä ja opittua jotain knoppitietoa. Freudin jälkeen käveltiin jokunen kilsa luonnonhistorialliseen museoon. Se oli ihan kiva, jonkin verran isompi kuin aiemmat vastaavat missä on tullut käytyä. Itse rakennus oli myös aika hurja, melkoinen palatsi (kuten lähes kaikki Wienin keskustassa). Täällä noita palatseja, aukioita, toreja, isoja kirkkoja yms riittää. Sääli sinänsä, että niitä on niin paljon, koska sitten niistä menee vähän maku, vaikka ovatkin hienoja rakennuksia. Helsingin Senaatintorin ympäristö tuntuu aika säälittävältä tän seudun kaupunkeihin verrattuna.



Museon jälkeen alkoikin olla taas nälkä joten lähdimme metsästämään Wieninleikkeitä. Löydettiinkin aika pian ihan mainiot leikkeet, oli kyllä parhaimpia moisia mitä on tullut syötyä. Lisukkeena oli ihan keitettyjä perunoita. Alunperin leikettä on vissiin tarjoiltu perunasalaatin ja hapankaalin kera, mutta niin perinteisiä täällä ei onneksi oltu. Syötyämme päätimme sulatella ruokaa hetken kiertoajelubussin kyydissä. Tunnin bussiajelun aikana nähtiin aika monta uutta paikkaa, joten se oli ihan hyvä veto, vaikka välillä vähän satoikin. Bussiajelun jälkeen käveltiin taas aika paljon ja etsittiin jotain hyvää konditoriota tai jälkiruokakahvilaa, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Päätimme lähteä taidemuseoon katsomaan kuuluisan sveitsiläisen H.R. Gigerin näyttelyä.



H.R. Giger on tunnetuin Alien-elokuvasarjan hirviöiden ja yleisen ulkoasun luomisesta ja siitä hän sai Oscarinkin vuonna 1980. Gigerin töitä luonnehdittiin biomekaanisiksi ja hänen tunnetuimmat teokset on tehty kynäruiskulla. Teokset oli kyllä tosi hienoja, mutta ei sovi kaikille. Jotkut oli aika karuja, ei kovin iloisia. Näyttelyssä ei valitettavasti saanut kuvata, joten alla on jotain Googlella löytyneitä kuvia hänen teoksista.




Gigerin jälkeen käveltiin taas jokunen kilometri takaisin keskustaan josta löysimme haluamamme jälkiruoat. Itse söin lettuja vanilja- ja suklaajäätelöllä, banaanilla ja suklaakastikkeella. Elssi otti jonkun struudelin (ei ihan selvinnyt mitä siinä tarkalleen oli, mutta ei ollut se perinteinen Apfelstrudel). Kummatkin oli hyviä, mutta aika tuhteja annoksia, vastasi täyttävyydeltään ihan pääruokaa.



Jälkiruokailun jälkeen päätimme lähteä katsastamaan paikallisen huvipuiston. Itse huvipuistoon ei ollut sisäänpääsymaksua, mutta joka laitteeseen piti sitten maksaa erikseen. Kai sieltä ois jonku rannekkeenkin saanut, mutta emme oikein tienneet mistä, eikä me kyllä niin monessa laitteessa käytykään (oli vielä vähän ähky siitä jälkiruoasta). Käytiin kummitusjunassa, maailmanpyörässä sekä tukki-vesiliukumäessä. No, sellanen missä lasketaan tukin näkösessä paatissa mäkeä ja alhaalla kaikki kastuu. Tivolissa oli kyllä tosi paljon laitteita, mutta aika moni muistutti toisiaan. Oli siellä mm. Linnanmäeltä tuttu Top Spin. Lisäksi oli semmonen ritsa-kori, siis semmonen kahden istuttava kori joka kiristetään maahan ja sitten laukaistaan ylöspäin, vähän kuten benji-hyppy mutta toisinpäin. Melkein teki mieli kokeilla, mutta ne letut...



Tivolin jälkeen päätettiin vetäytyä hotellille, johan tässä on tullut yli 10 tuntia ja varmaan 15km käveltyä. Huomenna pitäis vielä käydä eläintarhassa ja sitten lähteä ajelemaan kohti Grazia. Ainiin, täällä Wienin hotellissamme on vesisänky. Tää on jännä, enpä oo ennen moisella nukkunu. Aluksi tuntui tosi luonnottomalta, mutta kyllä tällä sitten kuitenkin yllättävän hyvin viime yön nukkui. En kyllä ehkä silti lähtisi kotiin hankkimaan.

//Edvin