Aamun ensimmäinen nähtävyys oli Lübeck. Kävimme ihastelemassa kaupungin porttia, Raatihuonetta sekä lukuisia kirkkoja. Yhden kirkon tornista kävimme katselemassa kaupunkia. Alue oli jotain Hansa-liiton aikaisia taloja ja se on jopa Unescon listalla.
Lübeck oli kuitenkin nähty puolen päivän jälkeen, joten otimme suunnan kohti etelää. Päätimme panostaa saksalaisen maaseudun ihasteluun, sillä ainakaan tuolloin meillä ei ollut mikään kiire eteenpäin. Ajelimme siis kaikkia muita kuin moottoriteitä pikkuhiljaa Wolfsburgia kohti. Olemme nähneet runsaasti tuulimyllyjä, hassuja taloja sekä aivan älyttömästi kotieläimiä. Lisäksi vähintään kilometrin välein oli kylttejä, joissa mainostettiin perunoita, parsaa tai mansikoita.
Lisäksi ihmettelimme kovasti, miksi kovin monet rekat näyttivät ajelevan näitä pikkuteitä (tukkien siis tien totaalisesti) sen sijaan, että menisivät moottoriteitä pitkin. Olemme myös todenneet, että saksalaiset tosiaan rakastavat viivasuoria teitä, ovat ilmeisesti säästäväisiä, ettei asfalttia mene hukkaan :) Lisäksi heillä on näemmä tapana istuttaa puita tien kummallekin puolelle, siten, että väliin saa juuri ja juuri vedettyä niin leveän tien, että se on täsmälleen kahden rekan levyinen. Ei montaa senttiä ylimääräistä jäänyt. Ja rekan ohittaminen hyvin suoralla tiellä on hankalaa, kun ihan siitä takaa ei näe kunnolla vastaantulevaa liikennettä.
Huomasimme myös, että ilmeisesti rekkaliikenteen lieveilmiönä kyseisillä maanteillä esiintyi varsin runsasta matkailuautoprostituutiota. Eli siellä sun täällä tien penkalla tai pikkuteiden liittymissä oli pysäköitynä sydämin sekä neonvaloin koristeltuja matkailuautoja, joissa luki kyljessä "sexy girls" ja etupenkillä nökötti erinäköisiä naikkosia tupakoimassa. Joidenkin autojen perään oli jopa pysäköity henkilöauto ja nainen oli kateissa, joten kai heidän palveluita sitten joku käyttää. Tuskin noita karavaanareita siellä kymmenittäin nököttelisi, jos saisi kaikki päivät istua tyhjän panttina.
Kävimme syömässä Lüneburgissa, jossa tilasimme ruokaa niin sokkona, että menimme itsekin halpaan kun tarjoilija lykkäsi meille ruuat väärin päin. Eli minä sain Edvinin ruuat ja se minun. Mutta käy se niinkin. Kaikki olivat tyytyväisiä.
Lübeckin jälkeen ainoa varsinainen nähtävyys oli Bergen-Belsenin keskitysleiri, jossa mm Anne Frank oli kunnes kuoli. Itse keskitysleirillä oli lähinnä erilaisia muistomerkkejä juutalaisten, neuvostoliittolaisten sotavankien ja puolalaisten kuolleiden muistolle sekä joukkohautoja.Joukkohaudat olivat tiilireunaisia ruohikkoalueita, joissa luki tiilireunuksessa "tässä lepää 5.000 kuollutta; huhtikuu 1945". Siellä oli myös näyttely, jossa oli vaikka mitä materiaalia. Esimerkiksi videohaastatteluja leirillä olleista, siellä työskennelleistä ja ties keistä aiheeseen jollain tapaa liittyneistä vielä viime aikoina elossa olleista. Siellä olisi varmaan saanut kulumaan koko päivän, jos olisi lukenut ja kuunnellut kaiken.
Keskitysleirillä kyllä huomasi, että tämän museon on koonnut syyllinen osapuoli, eivätkä uhrit, sillä asioissa keskityttiin luettelemaan faktaa leiristä. Esimerkiksi Auschwitzissa, jossa kävin Empun kanssa muutama vuosi takaperin, homma oli tehty aivan eri tavalla tunteisiin vetoavasti. Auschwitzissa oli esimerkiksi koulun jumppasalin kokoinen huone täynnä keskitysleirille tuotujen ihmisten kenkiä. Toisaalta Bergen-Belsen oli ilmeisesti työleiri, eikä siellä ollut kaasukammioita ja krematorioita (tällaisen käsityksen saimme), joten mitään vastaaviin likvidointeihin liittyvää ei ollut B-B:ssä esillä. Tämäkin asia varmasti pehmensi kokemusta Auschwitziin verrattuna, mutta ei tuollakaan todellakaan hauskaa ollut.
Nyt olemme jossain Wolfsburgin eteläpuolella jossain ihme peräkylähotellissa, virkailijoita on kaksi ja molemmat ovat pihalla kuin lumiukot :) Ensin ne eivät löytäneet meidän varausta, kun ovat kirjoittaneet nimen väärin, sitten ne ryhtyivät miettimään montako huonetta ja montako sänkyä me tarvitaan. Lopuksi oli vielä epäselvää maksamisesta. Emme enää uskaltaneet mennä hotellin ravintolaan syömään, kun siitäkin olisi kumminkin tullut joku älytön show, joten söimme loput Suomesta raahatut hedelmämme ja Lübeckistä ostetut marsipaanit.
Huomenna on Edvinin päivä, menemme Wolfsburgiin katsomaan Volkkareita. Niitä on näkynyt kaduilla ja maanteillä sankoin joukoin. Eli luvassa on ilmeisesti varsin runsas kuvapläjäys sekä tietysti seikkaperäinen kuvaus Autostadtista, jahka pääsemme seuraavan kerran nettiin.
-Elssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti